Kaunis Helena (1951)

Gustaf Edgren (1895–1954) oli ruotsalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja, joka oli yhtä vanha kuin elokuva itse. Edgren oli aloittanut ohjaajana jo vuonna 1922 draamalla Fröken på Björneborg, joka ei sijoittunut Poriin vaan Värmlannissa sijaitsevaan Björneborgin kartanoon. Edgrenin viimeiseksi teokseksi jäi vuonna 1951 valmistunut musiikkikomedia Kaunis Helena (Sköna Helena), joka perustui väljästi Jacques Offenbachin operettiin. SVT1 esitti harvinaisen teoksen tapaninpäivän viihdykkeeksi, ja Ruotsissa tehty antiikin maailmaa hamuileva musiikkinäytelmä tempasi vastustamattomasti mukaansa. Kaunis Helena toi välittömästi mieleen 1930-luvun antiikkiaiheiset, ilkikuriset elokuvat, ennen kaikkea Frank Tuttlen komedian Skandaali Roomassa (Roman Scandals, 1933) ja Reinhold Schünzelin Kleist-tulkinnan Jumalat huvittelevat (Amphitryon, 1935). Kaunis Helena hyödyntää luovaa anakronismia sekoittaessaan tarinaan moderneja viittauksia, Herakles kulkee skottiasussa ja Menelaos on intohimoisen innostunut pöytätenniksestä, pingpongista.

Kaunis Helena sisältää Offenbachin operetin kirkkaimmat musiikkinumerot, muun muassa Jussi Björlinginkin esittämän Uti en skog på berget Ida, tällä kertaa Per Grundénin (Paris) esittämänä. Menon ollessa villeimmillään kuullaan myös musiikkia Offenbachin toisesta operetista Orfeus manalassa, kuuluisa can-can. Offenbachin lisäksi musiikkina kuullaan monenlaista muunlaistakin, kuten alussa mustien orjien esittämän Negerkvartetten. Kaunis Helena ammentaa 1800-luvun perinteestä, mutta se on myös ajankohtainen. Tapahtumapaikka, Arkadia, on puolueeton, idyllinen kuningaskunta, joka elää idän ja lännen puristuksessa. Idän troijalaiset (sic!) himoitsevat viattoman Arkadian maita, Thermopylain solaa, josta pääsisi kätevästi valloitusretkelle länteen, Rooman Yhdysvaltojen kimppuun. Aikalaiskriitikot eivät lämmenneet poliittiselle allegorialle, mutta nyt se tuntuu kiinnostavalta poliittiselta kommentilta tilanteessa, jossa kylmä sota oli ottanut ensi askeleensa. Idän ja lännen välissä pinnistelee kuningas Menelaos, jonka roolissa nähdään tanskalainen näyttelijä Max Hansen (1897–1961), kuvassa vasemmalla). Hansen oli loistava koomikko ja tenori, jolla oli kosolti kokemusta juuri tästä operetista. Hän oli esiintynyt Max Reinhardtin produktiossa Berliinissä vuonna 1930. Menelaosta hän esitti myös Tukholman Kuninkaallisessa oopperassa toisen maailmansodan aikana yhteensä 150 kertaa.