Ranskalainen illallinen (1987)

Jos pitäisi tehdä lista ruokailuelokuvista, siihen kuuluisi ehdottomasti Gabriel Axelin Ranskalainen illallinen (Babettes gæstebud, 1987), mutta mukaan pitäisi ottaa tietysti myös Louis Mallen Ilta Andrén kanssa (My Dinner with André, 1981) ja Marco Ferrerin Suuri pamaus (La grande bouffe, 1973). Erinomaisia ruokailukohtauksia on toki elokuvahistoria pullollaan, mutta nämä kolme ovat jääneet mieleen erityisesti. Jos Suuren pamauksen mässäilyä hallitsee irstas härskiys, Ranskalainen illallinen on omistettu ranskalaisen keittotaidon hienovaraisille nikseille. Karen Blixenin tarinaan perustuva draama sijoittuu 1800-luvulle, pieneen tanskalaiseen kylään, jonka elämä on niukkaa ja ankaraa, vailla aistimellisia nautintoja. Keskiössä ovat sisarukset Filippa (Bodil Kjer) ja Martine (Birgitte Federspiel). Yhteisön elämää hämmentävät niin ruotsalaiset upseerit kuin ranskalaiset vieraatkin. Filippa ja Martine jäävät sijoilleen, vaikka mahdollisuuksia elämään muualla olisikin.

Karen Blixenin alkuperäistarina sijoittuu Norjaan, mutta käsikirjoittaja-ohjaaja Gabriel Axel asetti tarinan omaan kotimaahansa, ympäristöön, joka tuo mieleen Carl Theodor Dreyerin elokuvan Sana (Ordet, 1955). Axel oli itse työskennellyt tanskalaisen ja ranskalaisen kulttuurin välittäjänä ja hankkinut kokemusta Ranskasta, kuten Dreyerkin. On ymmärrettävää, että myös Ranskalainen illallinen näyttäytyy kulttuurien välisen vuorovaikutuksen näyttämönä. Pieneen tanskalaiseen kylään saapuu yllättäen ranskalainen Babette Hersant (Stéphane Audran), Pariisin kommuunin pakolaisena. Babette voittaa arpajaisissa päävoiton ja päättää tuhlata rahansa järjestämällä kyläläisille ja heidän vierailleen ylellisen ranskalaisen illallisen. Ruokailu on tässä elokuvassa hiljentymisen ja hartauden hetki, sovinnon rakentaja menneisyyden ja nykyisyyden välille. Sen voi tulkita ranskalaisen gastronomian ylistyksenä, mutta lopulta itse ruoka ei muuta kyläläisten elämää vaan ruokailu sosiaalisena tapahtumana, jossa ihmiset hiljaisesti kohtaavat toisensa. Gabriel Axel on säilyttänyt Blixenin tarinan novellistisuuden, ja haurasta, tuokiokuvamaista tunnelmaa tukee eturivin tanskalaisen säveltäjän Per Nørgårdin musiikki.