Indokiina (1992)

Régis Wargnier'n ohjaama Indokiina (Indochine, 1992) sai aikanaan parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Vietnamin sotaa käsitelleen seminaarin jälkeen oli pakko palata katsomaan tämä elokuva, joka rakensi aikanaan näkymää ranskalaisen Indokiinan historiaan 1930-luvulta aina Điện Biên Phủn taisteluun 1954 asti. Catherine Cohenin alkuperäiskäsikirjoitus on lähtökohtaisesti kiinnostava. Keskiössä on kumiplantaasia hallinnoiva Éliane Devries (Catherine Deneuve), joka on adoptoinut nuoren vietnamilaistytön Camillen (Linh Dan Pham). Eliane edustaa vanhaa kolonialistista valtaa, kun taas ottotytär erkaantuu kommunistien mukaan. Tarinaan tuo asetelmallisuutta kolmiodraama, joka asettaa äidin ja tyttären vastakkain. Molemmat rakastuvat ranskalaiseen nuorukaiseen Jean-Baptisteen (Vincent Perez).

Indokiinan voi nähdä osana historiallisen elokuvan nousua 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Näin jälkeen päin tuntuu, että kylmän sodan aikakauden päättyminen nosti esiin historiallisia aiheita globaalisti, niin Suomessa kuin Ranskassakin. Myös kiinalaisen elokuvan nousu parrasvaloihin tapahtui juuri 1990-luvun alussa. Indokiina purkaa Ranskan koloniaalista perintöä ja samalla Vietnamin sotana tunnetun konfliktin eurooppalaisia juuria. Kiinnostavista lähtökohdista huolimatta Indokiina jää yllättävän pinnalliseksi, tai ainakin tuntuu, ettei se pääse kolmiodraaman tuolle puolen riittävän syvälle.