Pierre Billonin historiallinen tragedia
Ruy Blas (1948) ei ole ollut parrasvaloissa, mutta nyt siitä on saatavissa restauroitu, digitaalinen kopio. Suomessa elokuva nähtiin jo tuoreeltaan lokakuussa 1948.
Ruy Blas on kiinnostava ennen kaikkea siksi, että se merkitsee kahden ranskalaisen kirjailijan Victor Hugon ja Jean Cocteaun kohtaamista. Pohjana on Hugon poliittisesti latautunut näytelmä vuodelta 1838. Tarina sijoittui Kaarle II:n ajan Espanjaan, 1600-luvulle, mutta Hugo kommentoi näytelmällään oman aikansa poliittisia olosuhteita: draamassa palvelijasta sukeutuu pääministeri, joka herättää huomiota poliittisilla uudistuksillaan – kunnes petos paljastuu.
Elokuvan päähenkilö on Ruy Blas (Jean Marais), joka päätyy markiisi don Salluste de Bazanin (Marcel Herrand) juonittelujen välikappaleena esittämään Don Césaria (Jean Marais), don Sallusten serkkua. Palvelija on pitkään rakastanut kuningatarta, Maria de Neubourgia (Danille Darrieux), ja heidän välilleen syntyy intohimoinen lemmensuhde, varsinkin kun Maria haluaisi pois kuningashuoneesta ja kaipaa elämälleen muutosta. Kun Ruy Blas'n kaksoisrooli paljastuu, suhde romahtaa ja Ruy ehtii siepata myrkkyä.
Ruy Blas on elokuvana monella tapaa hämmentävä: se on rosoinen, mistä varmaan osavastuun kantaa ohjaaja Pierre Billon. Ulkokuvia on suhteellisen vähän, mikä vahvistaa teatterinomaista vaikutelmaa, mutta tuntuu, että visuaalinen tyyli muuttuu muutoinkin. Sisätilojen intiimeissä jaksoissa Jean Cocteaun dialogi pääsee oikeuksiinsa, ja Marian ja Ruyn vuoropuhelu tuo mieleen Cocteaun omat ohjaukset,
Kaunottaren ja hirviön (La belle et la bête, 1946) ja
Kaksoiskotkan (L'Aigle à deux têtes, 1948). Käsikirjoitus tuntuu melkein sormiharjoitukselta
Kaksoiskotkaan, joka myös kertoo epäsäätyisen rakkaustarinan, kuningattaren ja alempisäätyisen nuorukaisen suhteen.
Ruy Blas on vaikuttavimmillaan loppukohtauksessa, jossa Ruy tuupertuu maahan ja Maria rientää tunnustamaan rakkautensa. Lopussa Maria jää yksin samaan tapaan kuin
Kaksoiskotkan Natasha (Edwige Feuillère). Yhtenäisyyttä luo sekin, että Cocteaun traagisena miessankarina esiintyy kertaa Jean Marais.
Ruy Blas on epätasainen, mutta miksi taideteoksen pitäisikään olla ehyt alusta loppuun?
Ruy Blas'n vaikuttavimmat hetket jäävät mieleen eivätkä häviä Cocteaun omien ohjausten runollisuudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti