Lego elokuva (2014)

Vuonna 1932 perustettu tanskalainen Lego on kasvanut globaaliksi mediavaikuttajaksi. Muovipalikkabisneksen siivittämänä se nousi vuonna 2012 maailman suurimmaksi leluvalmistajaksi. Teattereihin on juuri saapunut tuore Lego elokuva (The Lego Movie, 2014), jossa Hollywood ja Lego ovat yhdistäneet voimansa. Hollywoodilla ja Legolla on itse asiassa pitkä yhteinen historia siinä mielessä, että elokuvateollisuuden hahmot ovat jo kauan sitten levittäneet lonkeronsa legosarjoihin. Nyt yhteistyön hedelmänä on kuitenkin täyspitkä elokuva, joka lähti liikkeelle Warner Brosin tuottajan Dan Linin aloitteesta vuonna 2007. Yhteistyö käynnistyi takkuisesti, mutta lopulta Dan ja Kevin Hagemanin käsikirjoituksen toteuttajaksi löytyivät Phil Lord ja Christopher Miller sekä australialainen Animal Logic. Muuten: mielellään näkisin tuossa Lego elokuva -nimessä väliviivaan, mutta ehkäpä tuottajalle ja maahantuojalle sanat ovat vain legopalikoita, joita voi yhdistellä vapaasti, ilman sääntöjä...

Lego-elokuvan keskiössä on rakennusmies Emmett (alkukielisessä Chris Pratt, suomenkielisessä Riku Nieminen), joka on tavallinen pulliainen. Hänelle ”kaikki on niin nastaa”, kunnes selviää, että hänen pitäisikin olla Erityinen taistelussa johtaja Bisnestä (Will Ferrell/Santeri Kinnunen) vastaan. Ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat hulvattomia, ja legokaupungin yhdenmukaisuuksista saadaan irti yllättävän paljon hauskuutta. Viime kädessä elokuva nauraa myös sille, miten legopalikoiden kautta yritetään kuvata kaikkea mahdollista, tv:n kaukosäätimistä kylpyhuoneen tarvikkeisiin, aamujumpasta suihkutteluun. Juuri tämä metanäkökulma on onnistunut ratkaisu, ja tarinan loppu, reaalimaailmaan tunkeutuminen, vahvistaa tätä. Pidin myös siitä tavasta, jolla elokuva purkaa lastenelokuvien konventioita. En ole varmaan ainoa, joka on kyllästynyt jatkuvaan hyviksien ja pahiksien taisteluun, ja tähän Lego elokuva ottaa kantaa, tosin yksilöpsykologisella tasolla niin kuin Hollywood-elokuvassa on tapana.

Miten elokuva suhteutuu Lego-brändin nykytilanteeseen? Tulee mieleen kolme näkökulmaa. Ensi alkuun elokuva vaikuttaa kriittiseltä kapitalistista kulutusyhteiskuntaa kohtaan, sillä kuvattu maailma näyttäytyy yhdenmukaistavana ja luovuutta tukahduttavana. Johtaja Bisneksen hahmo on äärimmäinen, mutta lopulta elokuva purkaa tätä kuvaa antaessaan johtajalle mahdollisuuden perääntyä pahiksen roolistaan. Vaikka teos alkaa ironisoimalla yhdenmukaistavaa mediakulttuuria, kovin vakavaa sen kritiikki ei ole, varsinkin kun kaikki perustuu retrohenkisesti nykyisten ja menneiden legohahmojen yhteenliittymisen tuottamaan nautintoon. Toisena näkökulmana voisi olla nimenomaan Lego-brändin pitkä historia, joka kuultaa elokuvan läpi. Teos viittaa legotuotteiden historiaan peruspalikoista aina vaativiin rakennussarjoihin asti ja marssittaa tarinan lomaan menneitä menestystuotteita, Tähtien sodan hahmoista merirosvoihin ja Batmaniin. Tätä pitkäkestoisuutta tukee edelleen tarinan realistinen käänne, jossa lego näyttäytyy isien ja poikien yhteisenä harrastuksena, sukupolvien yhdyssiteenä. Kolmas teema, jota mietin, liittyy elokuvan keskeiseen jännitteeseen, sääntöjen noudattamiseen ja niiden välttämättömään rikkomiseen. Jotkut kohdat ovat melkein viittauksia nykypäivän innovaatiopuheeseen, kun tekijät korostavat sääntöjen hylkäämistä ja persoonallisten kokeilujen merkitystä (kuvassa nähdään mm., miten legohahmo yhdistää toisiinsa kaksi palikkaa, muovisen croissantin ja ohjauspyörän...). Legobrändin näkökulmasta tuntuu, että 50-, 60- ja 70-lukujen legot olivat vapaan mielikuvituksen ja rakentamisen aikaa, kun taas 80-luvulta lähtien tilalle tulivat rakennussarjat, joiden kokoaminen ohjeiden mukaan oli keskeinen haaste. Voi väittää, että nykyinen epäluovuus ja ohjeiden korostunut asema rasittavat Legon imagoa ja että on edullista muistuttaa siitä, ettei ohjeiden noudattaminen ole ainoa vaihtoehto. Ehkäpä Legon imagoa on rasittanut sekin, että halun kohteita eivät ole legopalikat itsessään vaan niiden kautta avautuvat fantasiamaailmat, jotka johdattavat leikkijän Harry Potterin tai Tähtien sodan pariin. Silloin lego on vain portti muiden yritysten tuotteisiin eikä itseriittoinen maailma, jonka kanssa voi puuhailla koko ikänsä.

Vaikka Lego elokuva puhuu omaperäisen rakentamisen puolesta, markkinoilla on jo nyt The Lego Movie -rakennussarja, jossa kuvittelun kohteena on Legon oma luomus: sen hahmoihin kuuluvat tuikitavallisen Emmettin ohella myös Lincoln ja Shakespeare. – Onkohan näissä paketeissa säännöt, joita pitää seurata, vai saako edetä oman pään mukaan?