Muukalainen lähestyy (1967)

Tuottaja-käsikirjoittaja-ohjaaja Burt Kennedy (1922–2001) muistetaan varmaankin parhaiten hänen Budd Boetticherille kirjoittamistaan käsikirjoituksista, ja sellaisista elokuvista kuin Seitsemän miestä jäljellä (Seven Men from Now, 1956), Pettämätön pistooli (The Tall T, 1957), Hän ratsasti yksin (Buchanan Rides Alone, 1958), Lainsuojattoman jäljillä (Ride Lonesome, 1959) ja Kuoleman asema (Comanche Station, 1960). Tämän jälkeen Kennedy kunnostautui myös ohjaajana, ja napakan replikoinnin rinnalle alkoi vähitellen nousta entistä komediallisempia aineksia. Ohjaajan uran alkutaipaleen parhaisiin kuuluu vuonna 1967 valmistunut Muukalainen lähestyy (Welcome to Hard Times), jossa spagettiwesterin vaikutus on kouriintuntuva. Kiinnostavaa on myös Henry Fondan päärooli, vain hieman ennen Sergio Leonen Huuliharppukostajaa (Once Upon a Time in the West, 1968). Muukalainen lähestyy alkaa lähes eksistentialistisissa tunnelmissa, kun pientä Hard Timesin kaupunkia terrorisoi tuntematon muukalainen (Aldo Ray), eikä paikkakunnan pormestari ja lainvartija Will Blue (Henry Fonda) pysty kuin vetäytymään taka-alalle. Kuoleva kaupunki on kuin länsimaiden kriisin mikrokosmos: usko avoimen preerian rajattomiin mahdollisuuksiin on kaukana takana. Erinomainen on kohtaus, jossa rähjäiseen pukuun sonnustautunut virkamies saapuu keräämään tietoja valtakunnan rekisterejä varten. Kaupunkeja syntyy kuin sieniä sateella, edistyksen illuusion vallassa, mutta yksi toisensa jälkeen ne autioituvat.

Welcome to Hard Times perustuu E. L. Doctorowin vuonna 1960 julkaisemaan esikoisromaaniin. Kennedyn elokuvatulkinta alkaa vahvasti, mutta puolivälin jällkeen ote mystisesti hiipuu. Samalla vertauskuvallinen tyyli muuttuu psykologisoivaksi, eikä loppuratkaisu oikein vakuuta. Onnistuneita kohtauksia elokuvassa on silti: mieleen jää joulun vietto, jota katsoessa havahtuu tosiasiaan, etteivät lännenelokuvissa joululaulut useinkaan raikaa.