Mies ja hänen varjonsa (1938)

Jean Grémillon -katselmuksemme on jäänyt kiikastamaan siitä, että vuosien 1937–44 vahvasta viisikosta Naistenhurmaaja (Gueule d’amour, 1937), Mies ja hänen varjonsa (L'étrange Monsieur Victor, 1938), Myrskyöitä (Remorques, 1941), Suudelma pimeässä (Lumière d'été, 1943) ja Taivas on meidän (Le ciel est à vous, 1944) yksi, Mies ja hänen varjonsa, on ollut äärimmäisen vaikea hankkia. Nyt se vihdoin onnistui. On oikeastaan hämmästyttävää, ettei tätä loistavaa poeettisen realismin pioneerityötä ole saatavilla dvd:nä tai blurayna. Vanha video onneksi löytyi netistä. Julisteessa, ja videon kannessa, komeilee elokuvan ehdoton tähti näyttelijä Raimu, oikealta nimeltään Jules Auguste Muraire (1883–1946). Raimun suoritus on vaikuttava, lempeä sekatavaraliikkeen omistaja, joka on elokuvan alussa tulemassa isäksi, osoittautuu vähitellen varastetun tavaran diileriksi – ja murhaajaksi.

Raimu oli syntyisin Toulonista, Välimeren rannalta, ja Toulonissa elokuvaa myös kuvattiin. Tosin sisäkuvat toteutttiin Berliinissä UFA:n studioilla, mutta silti merellinen läsnäolo ja Afrikan mantereen läheisyys välittyvät. Välimerellinen valo on kuitenkin tipotiessään, sillä elokuvaa hallitsevat hämyisät kadut, pimeät nurkkaukset, ristikot, vastavalo ja varjot. Grémillon käyttää tässä elokuvassa paljon kamera-ajoja, yllättäviä kuvakulmia, varsinkin tilanteissa, joissa henkilöitä kuvataan ylhäältäpäin, ikään kuin kohtalon kuljettamina. Elokuvan tummia sävyjä katsoessa tulee mieleen kysymys siitä, olisiko Mies ja hänen varjonsa puuttuva rengas poeettisen realismin ja saksalaisen ekspressionismin välillä. Saksalaiset tekijät vaikuttivat merkittävästi elokuvan visuaaliseen ilmeeseen, sillä kuvaajana toimi Werner Krien ja lavastajina Otto Hunte ja Willy Schiller. Hunte oli ollut Fritz Langin visualisoija jo 20-luvulla.

Mies ja hänen varjonsa liikkuu onnen ja epäonnen, sattuman ja kohtalon ääripäistä toiseen. Sympaattinen herra Victor Agardanne (Raimu) osoittautuu murhaajaksi, ja viaton suutari Bastien Robineau (Pierre Blanchar) joutuu kuritushuoneeseen. Dumas'n Monte Criston kreivi vilahtaa mieleen, kun Bastien pakenee ja saapuu Touloniin, mutta hän ei olekaan kostaja. Viaton suutari ei ymmärrä, mistä kaikki oikein sai alkunsa. Victor koettaa hyvittää syyttömän kärsimyksiä ja ottaa hänet kotinsa suojiin, mikä lisää päähenkilön ristiriitaisuutta. Grémillonin käsittelyssä henkilöt eivät ole yksiselitteisen hyviä tai pahoja. Vyyhtiä monimutkaistaa vielä Bastienin ja Victorin lasten rinnakkaiselo vankilavuosien aikana, ja Bastienin ja Victorin puolison Madeleinen (Madeleine Renaud) orastava rakkaus.