Kulttuurihistorian oppiaine teki tämänvuotisen kevätretken Porvooseen. Matkalla piipahdimme Albert Edelfeltin ateljeessa, mutta muutoin päivä sujui syreenin tuoksun kyllästämässä keskustassa. Kaupungin opas kierrätti meitä kaikissa olenaisissa paikoissa, kuvittelemassa Aleksanterin saapumista valtiopäiville ja legendaarisia tanssiaisia, joissa Ulla Möllersvärd pudotti viuhkansa... Porvoon tuomiokirkko oli avoinna vain urkuvartin ajan. Vuoden 2006 tuhopolton jäljet olivat tuskin havaittavissa. Yksisarvinenkin oli paikallaan kirkon pylväässä. Ehkäpä historia on täällä sellaista, ettei sitä tulikaan voi tuhota. Päivä päättyi Runebergin museoon, joka on hämmästyttävän kauniisti säilynyt 1800-luvun säätyläiskoti. Kukatkin ovat Fredrika Runebergin sisäkasvien suoria perillisiä. Hämmästyttämään jäi tosin se, että museo oli ennen kaikkea ”kansallisrunoilijan” koti: paljon enemmän olisi voinut kertoa Fredrikasta!Historiaa tuli Porvoon mitalla, ja sitä olimme etsimässäkin. ”Porvoon mitan” taustalla on tarina 1500-luvun voudista, joka pihisti kruunulle kerättyjä veroja itselleen. Tämän jälkeen porvoolaiset päättivät parantaa mainettaan antamalla aina vähän ylimääräistä, porvoolaisittain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti