Lokakuussa 2014 suomalainen kirjallisuusväki pyyhkii pölyt niteistään ja lentää Saksan sydämeen. Suomi valittiin vastikään kuuluisien Frankfurtin kirjamessujen teemamaaksi.Frankfurtissa kirjojen kauppaamisella on pitkät perinteet. Painettu kirja syntyi naapuripitäjässä, Mainzissa, 1400-luvun puolivälissä. Frankfurt tunnettiin jo tuolloin käsikirjoituskaupan keskuksena, joten siellä oli luontevaa ryhtyä myymään myös painettuja opuksia. Leipzigin messuista tuli 1600-luvulla vahva kilpailija vuosisatojen ajaksi, mutta toisen maailmansodan jälkeinen poliittinen kahtiajako nosti Frankfurtin jälleen mahtiasemaan.
*
Politiikka on aina liittynyt kirjamessuihin. Suomen piti päästä estradille jo vuonna 2011, mutta toisin kävi: samaan aikaan kun Turku viettää kulttuuripääkaupunkivuottaan, Frankfurtin areenalle nouseekin ensimmäisenä pohjoismaana Islanti.
Vuoden 2011 kariutuminen valkeni suomalaisille viime vuoden alussa ja pettymys oli karvas. Italialainen sanomalehti Corriere della Sera väitti maaliskuussa 2008, että suunnitelmien muutos johtui Nokian päätöksestä siirtää tehtaansa Bochumista Romaniaan. Toimittaja Danilo Tainon mukaan kyse oli ”kansallisesta kostosta”.
Varmaa on, ettei Suomen maine Saksassa ollut vuoden 2008 alussa kovinkaan korkeassa kurssissa. Messujen johtaja Jürgen Boos tosin kiisti jyrkästi poliittiset vihjailut: ”Kulttuuri on toki aina poliittista, mutta tämän valinnan yhdistäminen erilliseen talouspoliittiseen tapahtumaan on absurdia.”
Nyt katkerat kyyneleet on pyyhitty. Kaiken pitäisi olla vuorenvarmaa, sillä sopimus teemamaan statuksesta allekirjoitettiin tiistaina. Kyse on tähän asti merkittävimmästä mahdollisuudesta nostaa kotimainen kirjallisuus kansainvälisiin parrasvaloihin. Hallitukselle messut ovat kulttuurivientikampanjan kärkihanke.
*
Suomalainen kirjallisuus on 2000-luvulla taistellut ansiokkaasti markkinaosuuksista Keski-Euroopassa. Vuonna 2000 yli kolmekymmentä suomalaista teosta käännettiin saksan kielelle, ja menestys on jatkunut sen jälkeen. Kun Johanna Sinisalon Finlandia-palkittu romaani Ennen päivänlaskua ei voi tuli markkinoille vuonna 2000, pelkästään Ranskassa sen käännösoikeuksista kamppaili kuusi kustantajaa.
Kansainvälisesti menestynein suomalainen nykykirjailija on Arto Paasilinna, jonka teoksia on myyty kotimaan ulkopuolella yli yhdeksän miljoonaa kappaletta.
Paasilinnan asemasta kertoo omakohtainen kokemukseni. Kuulin hiljattain italialaisten akateemikkojen kiistelevän siitä, mikä on Paasilinnan paras teos. Täytyy tunnustaa, etten pystynyt osallistumaan väittelyyn: edellisestä lukukokemuksesta oli vierähtänyt aikaa.
*
Frankfurtin messujen merkitys ei ole vain julkisuuden saavuttamisessa. Messut ovat kansainvälinen markkinapaikka, jossa oikeuksia myydään ja ostetaan. Samaan aikaan kun kirjan elinikä tuotteena on lyhentynyt, kauppaa pitää käydä oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Elokuva-alalla kehitys on ollut samansuuntaista. Festivaalien merkitys on ohittamaton, mutta esiintymisten täytyy olla oikein ajoitettuja. Samalla myynti- ja jakeluorganisaation näkemykset on pyrittävä ennakoimaan jo tuotantovaiheessa. Vaikka festivaalimenestystä tulisikin, myynti ei välttämättä toteudu, jos myyntiagentit eivät vakuutu teoksen erinomaisuudesta.
Myös kirja-alalla on tärkeää vakuuttaa oikeuksien ostaja, eikä hän tietenkään perusta ostopäätöstään lukukokemukseen. Tarvitaan hyviä aiheita, tiivistyksiä, näytteitä ja synopsiksia. On selvää, että Suomi valmistautuu viiden vuoden päässä oleviin messuihin ennennäkemättömän laajasti. Jos suomalaisia kirjoja aiotaan saada enemmän saksalaisille markkinoille, tarvitaan enemmän päteviä saksantajia, enemmän kustantajakontakteja ja luottamusta yhteisiin intresseihin.
Silti tärkein ei saa unohtua: tarvitaan raikkaita, omaperäisiä suomalaisia käsikirjoituksia.
Nyt, jos koskaan, kannattaa avata penaali ja runoilla sydänverta säästelemättä se teos, josta olet aina haaveillut.
(julkaistu Turun Sanomissa 18.6.2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti