Viimeisenä kurssin päivänä on luvassa barokkikävely. Aloitamme Santa Maria della Vittoriasta, Pyhän Teresan hurmiosta: aurinkoisena päivänä valonsäteet pilkistävät veistoksen takaa ja valaisevat Teresan ekstaattiset kasvot, mutta nyt hurmio jää vajaaksi. Berninin veistos kuvaa Avilan Teresan kuvaamaa ilmestystä, jossa enkeli lävistää keihäällä nunnan sydämen useaan kertaan peräkkäin: "Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää..." (suom. Seppo A. Teinonen) Hurskaus, ilo, tuska ja nautinto seikoittuvat häkellyttävässä veistoksessa. Minulla veistokseen sisältyy annos nostalgiaa: ensimmäinen kosketukseni Berninin kädenjälkeen tuli 1980-luvun alussa Lauri Huovisen barokin kulttuurihistorian luennoilla. Huovinen heittäytyi tuomiorovastin antaumuksella kuvaamaan Teresan marmorisen viitan aistillisuutta.Kävelyretken aikana ihmettelemme Berninin huikeita suihkulähteitä ja kaunista Sant'Andrea al Quirinale -kirkkoa, jolle ovaalin muotoinen pohjakaavio antaa intiimin tunnelman, varsinkin kun kirkkoon saavutaan soikion pitkältä sivulta, jolloin näyttämömäinen alttari avautuu välittömästi eteen. Silti Francesco Borrominin San Carlo alle Quattro Fontane on vieläkin mielikuvituksekkaampi: ovaalit asettuvat toistensa sisään, niin että kirkon interiööri muuttuu koverien ja kuperien pintojen leikiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti