Vaikka säät ovat olleet ailahtelevia - niin kuin Roomassa usein tähän aikaan vuodesta - sunnuntaina taivas on sees. Päivä on ihanteellinen Borghesen puistolle. Kaupungin pohjoispuolelle on matkaa, mutta onneksi ehdimme juuri ajoissa lunastamaan liput galleriakäyntiin. Kardinaali Scipione Borghese sai neronleimauksen ja pestasi nuoren Berninin tekemään kokoelmaansa veistoksia. Tuloksia ei voi kuin ihmetellä. Onko missään käsitelty marmoria niin höyhenenkevyesti kuin Apollossa ja Dafnessa? Veistoksen ympärillä voisi parveilla koko käytettävissä olevan kaksoistunnin. Bernini on tavoittanut liikkeen. Apollo on juuri saamaisillaan Dafnen käsiinsä, kun nymfin isä, virran jumala Peneus, ehtii muuttamaan tyttärensä laakeripuuksi: jalat sulautuvat rungoksi, sormenpäät puhkeavat lehdiksi. Teos saa liikkeeseen myös katsojan, tarkkailemaan Dafnen muodonmuutosta eri näkökulmista.
Kävelemme puiston halki Piazza del Popololle, jonka keskellä kohoaa Augustuksen alunperin Sirkus Maximukselle pystyttämä obeliski. Keisari Neron haamut eivät enää kummittele aukion tuntumassa, elleivät ne sitten ole pistäytyneet sulkemassa Santa Maria del Popolon ovia: kirkko jää sillä erää katsomatta. Piazza on aina ollut kansainjuhlien keskus, ja nytkin paikalla on väkeä enemmän kuin millään muulla torilla. Kävelemme Corsoa pitkin Fontana di Treville, jonka jälkeen päivän ohjelma on ohi. Hortoilen vielä hetken tungoksessa yksin, piipahdan Ricordille ostamaan Bertoluccin Novecenton soundtrackin ja, kun palaan Piazzalle, kirkot ovat taas houkuttelevasti avoinna. Istahdan hetken Carlo Rainaldin suunnittelemissa kaksoiskirkoissa, ja astun katsomaan Santa Maria del Popolon freskot. Agostino Chigin kappeli on kunnostustöiden kohteena, eikä Rafaelin kädenjälkeä näy.Metro- ja bussimatka Lanteen sujuu rauhaisasti, vaikka kaikkialla tuntuukin olevan liikaa väkeä. Taivas on edelleen kirkas, ja kuun valo laskeutuu Rooman ylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti