Lauantai alkaa rauhallisella kävelyllä Villa Farnesinaan, joka on aivan Gianicolo-kukkulan juurella. Agostino Chigin 1500-luvun alussa rakennuttama huvila on renessanssikulttuurin helmi: sienalaistaustainen pankkiiri vietti villassaan ylellistä elämää. Tarinan mukaan hän heitti vuonna 1518 järjestetyn banketin päätteeksi kulta- ja hopealautaset Tiberiin, rajattoman varallisuutensa eleenä - tosin sama tarina kertoo, että astiat kerättiin joesta visusti talteen. Villa Farnesinan upeimpia nähtävyyksiä ovat loggian kattofreskot, jotka Rafael maalasi Apuleiuksen kirjaaman Amorin ja Psyyken tarinan pohjalta. Kiinnostavia ovat myös yläkerran seinämaalaukset, Sodoman Aleksanteri Suuri -aiheiset maalaukset ja perspektiivisali, jonka seinään saksalainen nihti on Sacco di Roman, Rooman ryöstön, aikaan kirjoittanut naurahtavansa, kun talonpoika laittaa paavin juoksemaan.
Farnesinan kohdalla on pakko poiketa myös Palazzo Corsinissa, jossa aikanaan niin Bramante, Michelangelo, Erasmus Rotterdamilainen kuin kuningatar Kristiinakin majailivat. Corsinin galleriassa mieleen painuvat Caravaggion Johannes Kastaja ja Salvator Rosan makaaberi Kahlehdittu Prometheus.
Illalla käymme Teatro Flaianossa eli Piccolo liricassa, jossa parhaillaan juhlitaan Giacomo Puccinin syntymäpäivää. Teatterissa pyörivät sekä Tosca että Madame Butterfly lyhennettyinä kamarioopperasovituksina. Aluksi tuntuu oudolta ajatella, miten Puccinin suurenmoinen orkesteri voi soida virtuaalisoittimin, kolmella keyboardilla esitettynä. Mutta hyvien laulajien ansiosta teos toimii. Marta Brivio tulkitsee Toscaa melkein callasmaisen dramaattisesti. Cavaradossina laulaa Alessandro Risa ja ilkeänä Scarpiana baritoni Jo Sanghyun. Traaginen ooppera päättyy - ihmeellistä kyllä - onnellisesti. Kun Tosca on syöksynyt kohti varmaa kuolemaa, Piccolo lirican tulkintaan on lisätty apoteoosi: Tosca ja Cavaradossi kajauttavat vielä kerran ilmoille lemmenduettonsa, ikuisen rakkauden merkiksi. Ratkaisu on siinä mielessä onnistunut, että esitys päättyy laulajien juhlaan. Kolmen koskettimiston yhtye ei olisi kyennyt luomaan riittävää loppukohotusta.
10. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti