Rooma 3: Palatiumilta Forum romanumille

Palatiumilla kulkiessaan on Rooman syntysijoilla, niin mytologian kuin arkeologisten kaivaustenkin mukaan. Täällä oli Rooman varhaisin asutus, ja täällä myös Romulus ja Remus tarinan mukaan asuivat. Sittemmin kukkula oli keisareiden yksinvallan symboli, palatsien tukikohta, erityisesti Domitianuksen 80-luvulla jKr. rakennuttaman suurellisen Domus Augustanan ja Domus Flavian ansiosta. Mutta Palatiumilta löytyvät myös keisari Augustuksen asumuksen jäännökset. Talo löydettiin puolivuosisataa sitten, mutta sen ainutlaatuiset freskot ovat olleet yleisölle avoinna vasta keväästä 2008 lähtien. Löytöä pidettiin sensaatiomaisena, sillä sinisen, punaisen ja okran värit ovat säilyneet kirkkaina. Tarinan mukaan Augustus itse kulki kodissaan yksinkertaisissa vaatteissa, mutta huoneiston seinät ovat täynnä väriä ja hienostuneita kuviointeja. Seinillä on maalattuja marmorijäljitelmiä, perspektiivisesti toteutettuja pylväikköjä, kolmiulotteisuutta tavoittelevia, tarkoin siveltimen vedoin tehtyjä stukkokoristelun mukaelmia. Kun näitä seiniä katsoo, on helppo ymmärtää, mistä renessanssitaiteilijat ammensivat inspiraatiota. Mutta toisaalta: tänne Rafaello ei koskaan päässyt. Jos grottoihin tihrustelleet taiteilijat olisivat nähneet tämän väriloiston, millaisia tulkintoja 1500-luvun antiikki-innostus olisikaan synnyttänyt?

Tällä kertaa Forum romanum jää auttamatta Augustuksen talon varjoon. Mieleen painuu tosin myös Farnesen puutarhasta siepattu kirpeä appelsiini, joka puussa näytti niin houkuttelevalta.

Kotimatkalla käymme tiedustelemassa lippuja oopperaan ja jalkapallo-otteluun. Halvat liput Stadio olimpicolle ovat jo menneet, mutta onneksi Piccolo liricasta saa edullisen pääsyn Puccinin Toscaan. Ennen kotiinpaluuta piipahdamme Sant’Ignazio di Loyolassa, jesuiittakirkossa, jonka upeat kattofreskot Andrea Pozzo taituroi vuonna 1685. Kirkkoa tehtäessä rahat loppuivat kesken, eikä kupolia voitu enää pystyttää. Pyhä Ignatius sai tyytyä kaksiulottuiseen valekupoliin, joka sopivasta kulmasta katsottuna on erehdyttävästi oikean tuntuinen.