Olen kirjoittamassa artikkelia Hedy Lamarrista, mutta elokuvien katsominen on jäänyt liian vähälle. Jo pari vuotta sitten tv:stä tuli Jacques Tourneur'n trilleri Vaarallinen koe (Experiment Perilous, 1944). Siinä on Hitchcockin Vaarallisten valheiden (Suspicion, 1941) ja Cukorin Kaasuvalon (Gaslight, 1944) henkeä: myös Tourneur kuvaa avioliittoa, jossa mies kiduttaa puolisoaan. Margaret Carpenterin romaaniin perustuvassa tarinassa mustasukkainen aviomies Nick Bederaux (Paul Lukas) kertoo kauhutarinoita pojalleen ja tekee vaimostaan Allidasta (Hedy Lamarr) mielipuolta. Alussa Tourneur leikittelee Lamarrin häilyvällä tähtikuvalla ja antaa ymmärtää, että asia olisi päinvastoin. Hedy Lamarr ei koskaan päässyt todella merkittäviin rooleihin, varsinkin jos läpimurtoelokuva Hurmio (Extase, 1933) ja Cecil B. DeMillen ohjaama Simson ja Delila (Samson and Delilah, 1949) jätetään laskuista. Muistelmissaan Lamarr toteaa tyrmänneensä monta sellaista käsikirjoitusta, joista myöhemmin sukeutui klassikko. Näihin kuuluivat Kaasuvalon ohella Casablanca ja Laura. Joka tapauksessa Tourneur'n Vaarallisessa kokeessa Lamarr on parhaimmillaan. Myös ohjaajan mystinen, hienovarainen tyyli tekee vaikutuksen. Tässä elokuvassa Tourneur käyttää interiööriä hyväkseen melkein Max Ophülsin tapaan. Ei ihme, että Vaarallinen koe sai Oscar-ehdokkuuden juuri lavastuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti