Robert Stevensonin ohjaama Häväisty nainen (Dishonored Lady, 1947) perustuu väljästi 1800-luvun Skotlannissa tapahtuneeseen murhaoikeudenkäyntiin, Madeleine Smithin tapaukseen, josta myös David Lean teki elokuvan muutamaa vuotta myöhemmin. Stevensonin käsittelyssä tapahtumat sijoittuvat 1940-luvun New Yorkiin. Päähenkilö on Madeleine Damien (Hedy Lamarr), muotilehden johtavassa asemassa oleva toimittaja. Muistelmissaan Lamarr kertoo innostuneensa roolista: se jatkoi Hurmiossa (Ekstase, 1933) alkanutta tähtikuvaa modernista, itsenäisestä naisesta. Hollywood-kerronnassa kaikki asettuu kuitenkin vallitsevan sukupuolijärjestelmän rajoihin. Madeleinen elämäntapa johtaa hänet itsemurhan partaalle, ja psykiatrin neuvosta hän päättää ”löytää itsensä” ja muuttaa elämänsä. Madeleine hylkää suihkuseurapiirin ja omistautuu haaveelleen, taiteelle. Samalla hän tutustuu nuoreen lääkäriin (Dennis O'Keefe) ja kuin huomaamatta sekä rakastuu että ajautuu tämän assistentiksi. Asetelmaan punoutuu rikkaan timanttimiljonäärin (John Loder) murha, josta Madeleinea epäillään. Kaikki järjestyy parhain päin, kuinkas muuten, ja loppusuudelmaa säestää psykiatrin aurinkoinen hymy. Häväistyä naista katsellessa ei voi kuin ihmetellä psykoanalyysin valtavaa vaikutusta 1930-luvun lopun ja 1940-luvun Hollywoodissa. Psykiatreilla riitti kysyntää myös kulissien takana, ja Hedy Lamarr oli yksi monista säännöllisesti terapiassa käyneistä tähdistä.Muuten: elokuvan kuvausaikaan Hedy Lamarr oli aviossa John Loderin kanssa (molemmat oheisessa kuvassa). Heidän ensimmäinen lapsensa Anthony syntyi huhtikuussa, kun elokuva sai ensi-iltansa toukokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti