Bostonilaiset (1984)

Parikymmentä vuotta sitten Ruth Prawer Jhabvalan käsikirjoittamat ja James Ivoryn ohjaamat draamat olivat elokuvaharrastajien vakio-ohjelmistoa. Henry James filmaisointi Eurooppalaiset (The Europeans, 1979) oli vakuuttava epookkifilmatisointi. Ihmissuhdedraama Neljä kohtaloa (The Quartet, 1981) ja Intiaan sijoittuva Kuumuus ja kiihko (Heat and Dust, 1983) olivat myös kiirettyjä teoksia, mutta jostakin syystä Ivoryn seuraavaa ohjausta Bostonilaiset (The Bostonians, 1984) ei enää tuotu Suomeen elokuvateatterilevitykseen. Seuraavana vuonna tosin Hotelli Firenzessä (A Room with a View, 1985) räjäytti pankin, eikä sen suosio ole vieläkään haihtunut. Bostonilaiset sai Suomen ensi-iltansa vasta televisiossa vuonna 1987, ja nyt se on ilmestynyt dvd:nä. Ilmeisesti elokuvaa pidettiin 80-luvulla ylipitkänä ja venytettynä, mutta tänä päivänä kaksituntista teosta katsoo sujuvasti. Elokuvien kestot ovat pidentyneet.

Bostonilaiset on Eurooppalaisten tapaan Henry James -filmatisointi. Se kuvaa sufragettien toimintaa Bostonissa 1870-luvulla. Kyse on oikeastaan triangelidraamasta: kokenut naisasianainen Olive Chancellor (Vanessa Redgrave) tutustuu ihmeparantajan tyttäreen Verena Tarrantiin (Madeleine Potter), joka on esiintyjänä luonnonlahjakkuus ja nousee naisten oikeuksien puolestapuhujaksi. Jo aloituskohtauksessa Oliven serkku Basil Ransom (Christopher Reeve) ihastuu Verenaan. Kolmiodraaman kautta Prawer Jhabvala ja Ivory käsittelevät sukupuolten välisiä suhteita ja samalla kysymystä vapaudesta. Epäilemättä Christopher Reeve on valittu miespäärooliin samasta syystä kuin Ryan O'Neal Stanley Kubrickin Barry Lyndoniin: hän on yksi-ilmeisen miehen prototyyppi, ja katsojien oletetaankin tietävän, että Reeve oli esiintynyt aiemmin Teräsmiehenä. Basil kosii Verenaa ja vaatii häntä luopumaan julkisista esiintymisistään: naisen paikka on "yksityisyydessä". Verenan hahmo on yhdistelmä sufragettia ja profeettaa, mutta samalla hän on vain väline Oliven toiminnalle. Kysymys vapaudesta jää ristiriitaiseksi ja monitulkintaiseksi. Puhuessaan vapaudesta Verena ei oikeastaan ole vapaa, koska hän täyttää Oliven odotuksia. Oikeastaan Basilkaan ei ole vapaa, sillä hän elää konservatiivisen, etelävaltiolaisen arvomaailmansa vankina. Vaikka Basil lopussa estää Verenan esiintymisen, kosii tätä ja salakuljettaa pois julkisuudesta, lopun voi tulkita positiivisena: Olive löytää itsestään puhujan ja nousee korokkeelle edistämään itse sitä asiaa, jota hän uskoi toteuttavansa Verenan kautta.