Puuttuva tekijä (1997)

Ensimmäinen näkemäni Luc Bessonin elokuva oli vuonna 1985 valmistunut Subway, Pariisin metroon sijoittuva jännäri, joka tuli Suomessa videolevitykseen neljä vuotta ensi-iltansa jälkeen. Sittemmin ohjaajasta on rakentunut suht' sekalainen mielikuva: Tyttö nimeltä Nikita (Nikita, 1990) ja Leon (Léon, 1994) olivat aikalaiselokuvia, Puuttuva tekijä (Fifth Element, 1997) sijoittui tulevaisuuteen ja seuraava elokuva Jeanne d'Arc (The Messenger: The Story of Joan of Arc, 1999) kauas historiaan. Jos Luc Bessonin kuvaus keskiajasta oli kalsea ja siniharmaan kylmä, Puuttuva tekijä nostaa esiin värikkään, lämpimän tulevaisuuden. Ratkaisu on yllättävä ja poikkeaa edukseen muista viimeaikaisista science fiction -virityksistä. Bessonin tulevaisuus on paitsi teknologista myös orgaanista. Näyttämökuvasta vastaavat ranskalaisen sarjakuvan legendaariset hahmot, Jean "Moebius" Giraud ja Valerianin piirtäjänä tunnettu Jean-Claude Mézières. Ehkä juuri Moebius-kytkentä nostaa voimakkaasti mieleen Ridley Scottin Blade Runnerin, ja 2200-luvun New York -visioiden läpi kuultavat myös muistumat Fritz Langin Metropoliksesta. Kaiken kaikkiaan Puuttuva tekijä tuntuu ammentavan yhtäaikaisesti laajasta tieteis- ja fantasiasarjakuvan ja -elokuvan perinteestä. LeeLoon (Milla Jovovic) "synnytyskohtaus" on kuin suoraan James Whalen Frankenstenin morsiamesta (Bride of Frankenstein, 1935). Lopulta Puuttuvan tekijän tarina jää köykäiseksi, mutta elokuva elää kuviensa ja näyttelijäsuoritustensa varassa. Gary Oldman on yhtä vakuuttava kuin ennenkin, ja elokuva roisto, Jean-Baptiste Emmanuel Zorg, jää mieleen vahvemmin kuin Bruce Willisin tulkitsema sankari, taksikuski Korben Dallas.