Olen potenut elämäni karmeinta influenssaa - ja seurannut enemmän tekstitelevisiota kuin koskaan. Kolme outoa diplomaattista konfliktia on herättänyt ihmetystä. Suomi vastasi viime viikolla Pohjois-Korean noottiin, jossa väitettiin suomalaisten viranomaisten polkeneen diplomaattien ihmisoikeuksia Kouvolassa. Suomen vastineen mukaan Moskovasta Tukholmaan matkalla olleet diplomaatit eivät esittäneet mikäänlaisia todisteita diplomaattiudestaan. Samaan aikaan Ruotsin ja Kuuban välillä on astetta kiivassanaisempi kärmähä.
Kun Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt oli YK:ssa pitämässään esitelmässä kritisoinut Kuuban ihmisoikeustilannetta, vastapuolen tunteet ryöppyivät yli äyräiden. Kuuban YK-suurlähettilään mukaan "Ruotsi on verinen imperialistivalta, joka omistautuu etnisille puhdistuksille, vainoaa muukalaisia ja heittää maasta kaikki, joiden suonissa ei viikinkiveri virtaa". Bildt syytti selkkauksen tiimelyksessä Kuubaa samasta kuin Pohjois-Korea Suomen tullilaitoksen virkailijoita, diplomaattipostin avaamisesta.
On selvää, että pohjoiskorealaisten diplomaattien aggressiiviseksi väitetty käyttäytyminen Kouvolassa on oma lukunsa, eikä nootin jälkeen asiaan varmaankaan palata. Mutta Kuuban ja Ruotsin välienselvittely on pykälää tärkeämpi. En kommentoi Kuuban ihmisoikeustilannetta, mutta kiinnostavaa on se, miten yllätetyksi Skandinavian maa on joutunut kohdatessaan syytöksen imperialismista, kolonialismista ja etnisisistä puhdistuksista. Tilanteen voisi rinnastaa kolmanteen - ehkä vielä vakavampaan konfliktiin - jonka keskelle Suomi on joutunut Argentiinan ja Uruguayn rajalla. TV:ssä hiljattain esitetyssä Silminnäkijä-dokumentissa annettiin ymmärtää, että Suomi on Gualeguaychússa jo menettänyt täydellisesti kasvonsa. Miksi Suomen hallitus katsoo vielä, ettei tämä ole valtion asia? Globalisaatiohuumassa olevan eurooppalaisen maan näkökulmasta kyse on vain yrityksen kansainvälisestä toiminnasta. Mutta juuri raskaan teollisuuden siirtyminen pois Suomesta johtaa kysymykseen, eikö halpojen raaka-aineiden ja edullisen työvoiman etsintä ole jatketta vuosisataiselle eurooppalaiselle kolonialismille. Kaikki eivät ehkä ole ymmärtäneet sitä, että tilanne on Suomen kannalta muuttunut: Suomi edustaa korkean teknologian maana modernin kolonialismin ydintä. Vaikka Suomi muodollisesti - valtiona - olisikin ulkopuolinen, juuri tämä ulkopuolisuus, kulttuurin muutos, vaatisi pohdintaa, politiikassakin. Samaan aikaan kun kansainväliset uraaninetsijät paaluttavat Lapin metsiä, Suomi voisi ottaa vahvemmin kantaa paikallisen näkökulman puolesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti