Menneellä viikolla pohdimme joukkotapahtumien, massojen spektaakkelin, merkitystä populaarikulttuurissa. Millainen kokemus on olla kymmenien tuhansien ihmisten keskellä, yksilöllisyyden ja me-hengen rajapinnalla?
Asia jäi vaivaamaan. Olisi oikeastaan hauska kirjoittaa historiasta - tai ainakin tulkita mennyttä - joukossa olemisen kokemuksen kautta. Milloin ihmiset ovat olleet koolla, milloin on etsitty voimaa joukosta, johon voi ja on lupa hukkua? Mitkä asiat ovat saaneet ihmiset yhteen osoittamaan haluaan historian muutosvoimaksi tai ilmaisemaan ihailuaan ja vastustustaan? Walter Benjamin kirjoittaa "silmästä väkijoukossa": 1800-luvun metropolien vilinään saattoi sulautua, mutta samalla joukko antoi mahdollisuuden yksilölliseen erottautumiseen, flaneeraukseen. Yhteiskuntatieteilijät hurmaantuivat 1930-luvulla massojen tarkkailusta. Mass observation movementin inspiroimat tutkijat lähtivät tarkkailijoiksi urheilutapahtumiin tai elokuvaesityksiin, tekemään huomioita joukkohurman dynamiikasta. Samaan aikaan mediateknologia oli rakentamassa uudenlaista massakokemusta, suurten katsoja- ja kuuntelijalukujen maailmaa.
Ranskalainen kirjailija François-René de Chateaubriand kirjasi ainutlaatuisen joukkotapahtuman teokseensa Muistoja haudan takaa. Hän oli paikalla seuraamassa, kun kuninkaan vallan symboli, Bastiljin vankila, revittiin maan tasalle. Chateaubriand kuvaa joukkojen vimmaa:
"Kansa riensi Bastiljin ruumiinavaukseen. Väliaikaisia kahviloita pystytettiin telttoihin, ja kaikilla oli kiire kuin Saint-Germainin markkinoilla tai Longchampilla ikään. Vaunuja ajoi ohi tai pysähtyi tornien alapuolelle. Torneista heitettiin kiviä pölyn pyörteisiin. Elegantteja naisia ja muodikkaita nuoria miehiä liikkui goottilaisilla raunioilla ja sekoittui puolialastomiin työläisiin, jotka väkijoukon kannustaessa repivät seiniä alas."
Poliittinen teko oli karnevaali, ja joukkojen voima ryöstäytyi käsistä. Bastiljin hajottaminen kivi kiveltä muuttui villiksi kansanjuhlaksi:
"Kaiken murhaamisen keskellä antauduttiin orgioihin, kuten muinoin Rooman kuohuntojen aikana, Othon ja Vitelliuksen hallinnan alla. Bastiljin voittajia, kabareessa valloittajiksi julistettuja onnellisia juopuneita, kuljetettiin hevosrattaissa ympäri kaupunkia."
Joukkovoiman symboliksi tulivat Bastiljin avaimet, joita levitettiin matkamuistoina tuhansin kappalein. Chateaubriand kommentoi ironisesti myös omaa rooliaan, tarkkailijan asemaa. Jos hän olisi mennyt mukaan, hän nauttisi nyt hyvää eläkettä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti