Pääsiäisenä televisio on esittänyt monenlaisia kärsimyshistorioita, kuten Idols-finaalin. Juhlapyhän teemaakin sivuttiin siinä mielessä, että kiirastorstain ja pitkänperjantain välisenä yönä nähtiin ensimmäistä kertaa tv:ssä Mel Gibsonin Kristuksen kärsimyshistoria (The Passion of the Christ, 2004). Gibsonin teoksen jälkeen tuskin kukaan haluaisi olla vicarius Christi, niin raadollisia ovat kidutuskohtaukset. Silti Kristus-elokuvien "lajityyppiin" teos tuo uutta: tarinaa ei ole järjestetty lineaarisesti niin kuin George Stevensin elokuvassa Mies Nasaretista (The Greatest Story Ever Told, 1965). Kristuksen kärsimyshistoriassa tarina käsittää vain viimeiset tunnit, ja niitä edeltäviä tapahtumia nähdään takautumina, piinatun mielen muistikuvina. Jos Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin on yleensä kuvattu riemujuhlana, nyt ilon pilkahdus nähdään vain lyhyenä muistumana kärsimystien varrella. Gibsonin elokuva vie äärimmilleen ajatuksen passiosta, kärsimyksestä. Silti ei voi olla ihmettelemättä ohjaajan pyrkimystä naturalismiin. On hienoa kuulla dialogia aramean ja latinan kielellä, mutta se ei sinänsä tee kertomuksesta autenttisempaa - varsinkin kun väkivallan kuvaus on läpeensä estetitoitua ja hidastuksin ryyditettyä.Katsoimme eilen vertailun vuoksi Henry Kosterin spektaakkelin Näin hänen kuolevan (The Robe, 1953), joka on juuri ilmestynyt 20th Century Classics -sarjassa. Lloyd C. Douglasin romaaniin perustuva elokuva oli kaikkien aikojen ensimmäinen CinemaScope-leffa, jonka stereofoninen äänentoisto sai aikalaiset kutsumaan elokuvaa kolmiulotteiseksi. Suomessakin ensi-ilta pitkäperjantaina 16. huhtikuuta 1954 oli tapaus, jota ministeri Ralf Törngren pyhitti läsnäolollaan. Henry Kosterin ajatus oli, että kun kuva on laaja, leikkaustakaan ei tarvitse käyttää. Näin hänen kuolevan herkuttelee jättiläiskankaan avarilla näkymillä. Itse tarina on muunnelma Quo vadiksesta: päähenkilönä on roomalainen upseeri, jonka kääntymystä kertomus seuraa. Richard Burton esittää Marcellusta, joka päätyy Jerusalemiin ja saa tehtäväkseen valvoa kapinallisen ristiinnaulitsemista. Kun Kristuksen punainen kaapu valahtaa ristiltä maahan, vaate saa aikaan ihmeitä. Mielenkiintoiseksi elokuvan tekee sen reliikkipainotteisuus, mutta tulkinta on erikoinen: roomalaiset pitävät kaapua noituuden välikappaleena, heidän pakanuudessaan on jotakin hyvin kristillistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti