Isä uhmaiässä (The Jackpot, 1950)

Walter Lang (1896–1972) haaveili nuorena taiteilijan urasta ja kokeili myös boheemia elämää Pariisin kirjailija- ja taiteilijapiireissä. Hän palasi kuitenkin pian takaisin Yhdysvaltoihin, elokuva-alalle, jossa hän oli ehtinyt jo työskennellä. 

Ensimmäisen pitkän elokuvansa Lang ohjasi vuonna 1925 ja vakiinnutti sen jälkeen asemansa Hollywoodissa. Hänen uransa ulottui 1960-luvun alkuun, ja hän ehti ohjata 66 pitkää elokuvaa, muun muassa useita menestyneitä musikaaleja, kuten Kuningas ja minä (The King and I, 1956). 

Langin komedia Isä uhmaiässä (The Jackpot, 1950) sai inspiraationsa tosielämän tapahtumasta. Käsikirjoituksen laativat Henry ja Phoebe Ephron The New Yorker -lehdessä vuonna 1949 ilmestyneen artikkelin pohjalta. Artikkelissa kerrottiin Rhode Islandilla asuneen James P. Caffreyn tarina. Caffrey oli osallistunut edellisenä vuonna CBS-kanavan radiovisailuun ja voittanut 24 000 dollarin arvosta erilaista tavaraa. Voitto oli aluksi tuntunut hyvältä mutta johtanut lopulta monenlaisiin vaikeuksiin. Tältä pohjalta Ephornit toteuttivat käsikirjoituksen, josta tuotantoyhtiö 20th Century Fox teki James Stewartin tähteyttä nostattavan hupailun.

Elokuvan suomalainen nimi Isä uhmaiässä ei kovin hyvin vastaa sisältöä. Pikemminkin päähenkilö Bill Lawrencen (James Stewart) perhe ajautuu täydelliseen kaaokseen voiton seurauksena, mutta mistään uhmaiästä ole kyse, paitsi ehkä niiden näkökulmasta, joiden on vaikea ymmärtää perheenisän käytöksen äkillistä muutosta. Radio-ohjelman pääpalkinto tuo kotiin muun muassa 7500 tölkkiä Campbellin tomaattikeittoa, neljännestonnin pakastettua lihaa, hienostuneen sisustussuunnittelijan, greenwichiläistaiteilijan toteuttaman muotokuvan, flyygelin, timanttisormuksen ja useita rannekelloja. Huonoksi onneksi Lawrencelle selviää, että hänen pitäisi maksaa saamistaan tavarapalkinnoista veroa 7000 dollaria, minkä seurauksena hän alkaa epätoivoisesti myymään tavaroitaan. Kapitalistinen vyöry on tuhota perhe-elämän, mutta kuin ihmeen kaupalla tasapaino palaa. Walter Langin ohjaus on parhaimmillaan elokuvan alussa, kun Bill valmistautuu puhelimitse radiovisailuun ja jännitys tiivistyy.