Voi veljet, missä lienet? (O Brother, Where Art Thou?, 2000)

Joel ja Ethan Coenin Voi veljet, missä lienet? (O Brother, Where Art Thou?, 2000) osui kohdalle, kun mietimme, mitä voitaisiin koko perheen voimalla katsoa. Itse huomaan, että olen nähnyt tämän vain kertaalleen ensi-illan aikaan, ja siitähän on kulunut kohta kaksi vuosikymmentä. Tutustuin Coen veljesten tuotantoon ensimmäisen kerran 1980-luvun lopulla, kun kirjoitin videoarvosteluja TS-Extraan. Levitykseen tuli silloin veljesten esikoispitkä Blood Simple (1984), joka sai myös elokuvateatterilevityksen kolme vuotta myöhemmin. Suomeen taisi kuitenkin ensin saapua Arizona Baby (1987), jonka nosteessa myös esikoiselokuva nousi parrasvaloihin. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, tuntuu, että veljesten elokuvissa on yhä samaa tuoreutta, kerronnallista nokkeluutta ja tarvittaessa myös ytimekkyyttä.

Ytimekkästi Voi veljet, missä lienet? alkaakin. Kolmen kaveruksen  Ulysses Everett McGillin (George Clooney), Peten (John Turturro) ja Delmarin (Tim Blake Nelson) vankikarkuruuden alku kerrotaan jo alkutekstien aikana hyvin tehokkaasti, harkituin kuvin. Samalla elokuva saa faabelinomaisen luonteen, mihin tietysti alkutekstitkin viittaavat, kun katsojalle kerrotaan elokuvan perustuvan löyhästi Homeroksen Odysseiaan. Perusideana on yhdistää tarinaan myös Yhdysvaltain etelävaltioiden tarinoita ja mytologiaa. Itse elokuva sijoittuu 1930-luvulle, laman runtelemaan maahan, joka elää traditioiden vallassa mutta odottaa jo modernisaation aaltoa. Suorastaan barokkisissa mittasuhteissa on laman köyhyyden kuvaus, kuten elokuvan alun jaksossa, jossa kolmikko saapuu maatilalle, joka on kuin sodan runtelema.

Voi veljet, missä lienet? on historiallinen kooste, jossa Hollywoodin etelän kuvaukset ovat punoutuneet osaksi tarinaa. Mieleen tulevat 30-luvun gangsterielokuvat, kuten Olin vainottu kahlekarkuri (I Am a Fugitive from a Chain Gang, 1932), ja lamaelokuvat, kuten Vihan hedelmät (The Grapes of Wrath, 1940). Gangsterismin hulvaton tulkinta on myös maanis-depressiivinen pankkirosvo George ”Baby Face” Nelson (Michael Badalucco). Antiikin tragedioiden tapaan kolmikon pelastaa lopulta jumalten väliintulo, tässä tapauksessa ironisesti modernin kehityksen merkkinä oleva tekojärvi, jonka luoma vedenpaisumus pyyhkäisee sankarit vapauteen.