Pahuksenmoiset pirskeet (The Party, 1968)

Tunnustan vaikeuteni ymmärtää Blake Edwardsin komedian Pahuksenmoiset pirskeet (The Party, 1968) kulttimainetta. Nyt kun YLE Teema esitti sen, katsoimme elokuvan pitkästä aikaa. Vuonna 1968 Edwardsilla oli jo takanaan menestyksekäs yhteistyö Peter Sellersin kanssa elokuvissa Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther, 1963) ja Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964). Pahuksenmoiset pirskeet on rakennettu Sellersin koomikontaitojen ympärille. Tarinan mukaan Edwards kommentoikin, ettei ollut aiemmin tehnyt pitkää näytelmäelokuvaa näin lyhyen käsikirjoituksen perusteella. Dialogia ei juuri tarvittu, kun pääosassa oli Sellersin mimiikka. Peter Sellers esittää tässä, kaikkea muuta kuin poliittisesti korrektisti, intialaista näyttelijäkokelasta Hrundi V. Bakshia, joka aloituskohtauksessa tärvelee kokonaisen elokuvaprojektin. Aikalaiskatsojille on tullut varmaankin yllätyksenä, että koko loppuelokuva sijoittuu tuottajamoguli Fred R. Clutterbuckin (J. Edward McKinley) pirskeisiin ja kamera seuraa Bakshin askeleita otos otokselta.

Pahuksenmoiset pirskeet on Peter Sellersin näytöstä alusta loppuun, mutta lopulta hän ei ole kaaoksen ainoa synnyttäjä. Vähitellen Bakshin hahmosta tulee oikeastaan sympaattinen ja inhimillinen, samalla kun hänen suhteensa Michele Monet'hen (Claudine Longet) syvenee. Kaaosta aiheuttaa myös juoppo tarjoilija (Steve Franken), joka tuntuu pysyvän pystyssä loputtomasti. Mutta lopulta kaaosta synnyttää se elämänmuoto, jota yläluokkainen julkkisten kerho viettää. Pahuksenmoiset pirskeet on tunnettu lukuisista Jacques Tati -viittauksistaan. Tatiin viittaa Bakshin ajoneuvo, mutta myös monet yksityiskohdat. Tuottajan teknologisoitu koti tuo mieleen Tatin Playtimen, jossa mekaaniset äänet ovat ylikorostuneen koomisia. Blake Edwardsin elokuva välittää Tatin minimalistista huumoria Hollywoodin barokkisissa lavasteissa.