Rautaisin ottein (Frontier Marshal, 1939)

Kanadalaissyntyinen Allan Dwan (1885–1981) teki pitkän uran. Hän aloitti elokuva-alalla jo 1910-luvun alussa ja teki yhteistyöstä aikansa suurimpien tähtien kanssa, Douglas Fairbanksistä Shirley Templeen ja Barbara Stanwyckistä John Wayneen. Internet Movie Database listaa hänelle yli 400 ohjauskrediittiä. Lännenelokuvia Dwanin uralla on paljonkin, tunnetuimpana ehkä kommunistivainoja allegorisesti käsittelevä Ratsastavat hurjat (Silver Lode, 1954). Vuonna 1939 valmistunut Rautaisin ottein (Frontier Marshal) on Dwanin keskivaiheen tuotantoa, ja se kuuluu siihen lännenelokuvien sarjaan, jotka kertoivat Wyatt Earpin ja Doc Hollidayn tarinan Tombstonessa. Sittemmin tarinaa jalostivat monet muut ohjaajat, kuten John Ford teoksellaan Aavikon laki (My Darling Clementine, 1946) tai John Sturges westernillään Kuolemanloukko O. K. Corral (Gunfight at the O.K. Corral, 1957). Wyatt Earp oli jo aikanaan mytologinen hahmo, jonka John Ford kertoi tavanneensakin. Kiinnostavaa Dwanin elokuvassa on, että monet aikalaiset vielä muistivat Earpin ja katsoivat epäilemättä näkemäänsä aivan eri horisontista kuin nykykatsoja. He näkivät aitiopaikalta lähimenneisyyden mytologisoinnin.

Rautaisin ottein on sujuvasti ohjattu, vaikkakaan ei erityisen kekseliäs. Wyatt Erapin roolissa nähdään Randolph Scott, joka rakentaa suoraselkäisen kuvan lainvartijasta. Docin roolissa on puolestaan Cesar Romero, joka on melkein vakuuttavampi kuin Victor Mature Fordin tulkinnassa. Cesar Romeron sisääntulo on mieleenpainuva: keuhkotautinen Doc kuiskailee katsojalle repliikkinsä, ja hänestä tulee muutoinkin tarinan inhimillisin hahmo. Elokuvan viimeisissä kuvissa nähdään edesmenneen Docin hautakivi, johon on kaiverrettu vuodet 1848–1880. Itse asiassa sukunimi on elokuvassa muodossa Halliday, ei Holliday, koska elokuvantekijät pelkäsivät sukulaisten reaktiota. Hautakiven vuodetkin ovat tietoisesti väärin: oikea Doc Holliday syntyi vuonna 1851 ja kuoli 1887.

Suomessa Frontier Marshal nähtiin nimellä Rautaisin ottein vain hieman ennen talvisodan puhkeamista lokakuussa 1939. Helsingin Sanomien arviossa 2. marraskuuta todettiin elokuvan kuuluvan niihin lukemattomiin lännenelokuviin, joita Hollywoodista maailmalle lähtee. Näissä elokuvissa on ”reipasta toimintaa, jännitystä ja uljasta seikkailumieltä, hivenen verran romantiikkaa ja naivistikin esitettynä kaunis ajatus oikeuden voitosta”. Elokuvien tarinan ”kehityksen jokseenkin arvaa etukäteen”. Nähtävästi arvioitsija ei vuonna 1939 ollut kovinkaan hyvin perillä siitä tarinasta, jota elokuva käsitteli, vaikka Earpin kuolemasta oli kulunut vasta kymmenen vuotta. Pikainen katsaus digitoituihin sanomalehtiin kertoo, että 30-luvulla suomalaisessa julkisuudessa keskusteltiin enemmän Wyatt Earp -nimisestä jäänmurtajasta, jonka matkoja lehdistö seurasi!