Tappajai (Jaws, 1975)

Steven Spielbergin Tappajahaita (Jaws, 1975) voi pitää jo klassikkona. Itse asiassa ajauduimme katsomaan sitä sattumalta. Yritin ensin löytää kopioni Howard Hawksin komediasta Jään tänne yöksi (Ball of Fire, 1941), mutta en onnistunut sitä löytämään. Tappajahai sattui silmiin Netflixistä, eivätkä Onni ja Eemil olleet sitä vielä nähneet. Kun Hawksin elokuvan valmistumisesta on kulunut 78 vuotta, Spielbergin elokuvastakin on vierähtänyt jo 44 vuotta. Ajan kulku hämmästyttää. Kirjoitimme 80-luvulla Tarmo Poussun kanssa yhteisartikkelinkin Tappajahaista Filmihulluun, mutta nyt en enää muista, miten silloin elokuvaa tuli lähestyttyä. Muistaakseni pohdimme elokuvan perhekeskeisyyttä, ja sitähän Tappajahai todella korostaa.

Spielbergin elokuva perustui Peter Benchleyn menestysromaaniin, ja epäilemättä Benchley ja Spielberg yhdessä ovat vaikuttaneet haikäsityksiin enemmän kuin kukaan muu toisen maailmansodan jälkeen. Ensimmäisissä kuvissa Spielberg tavoittelee hain näkökulmaa: kamera harhailee meren pohjalla samalla, kun John Williamsin kirjoittamat kontrabasson uhkaavat aiheet vahvistuvat. Luonto on pinnanalainen vaara, joka väijyy suojattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Elokuvan päähenkilö sheriffi Brody (Roy Scheider) yrittää huolehtia kansalaisten turvallisuudesta pienellä paikkakunnalla, joka valmistautuu heinäkuun 4. päivän lomaryntäykseen, mutta pormesteri ei tahdo uskoa vaaraa, ennen kuin on liian myöhäistä.

Poliittisilta ratkaisuiltaan Tappajahai tuo mieleen Spielbergin muut teokset: poliitikot ovat epäluotettavia, oman etunsa tavoittelijoita. Ennen pitkää Tappajahai asettaa vastakkain myös työväenluokkaisen hainpyytäjän Quintin (Robert Shaw) ja rikkaan tiedemiehen Hooperin (Richard Dreyfuss). Mustavalkoinen asetelma lieventyy tosin hetkeksi juopottelukohtauksessa, joka edeltää ratkaisevaa taistelua haita vastaan. Kohtauksessa näkyy Spielbergin läheinen suhde 1950-luvun Hollywoodin, sillä se muistuttaa Howard Hawksin elokuvien suvantojaksoja, varsinkin Rio Bravoa, jossa päähenkilöiden tunnesiteille annetaan tilaa ennen loppuhuipennusta. Myös Alfred Hitchcock tulee mieleen monessakin kohtaa, eritoten kuuluisassa rantakohtauksessa, jossa Spielberg hyödyntää Vertigosta ammennettua teknistä kikkaa, mutta nyt katsottuna Hitchcockin formalismi tulee mieleen monessa muussakin jaksossa. Tappajahain viesti kiteytyy loppukohtauksessa, jossa sheriffi ratkaisee ongelman sen jälkeen kun kokeneen veteraanin (Quint) ja tiedemiehen (Hooper) konstit epäonnistuvat. Elokuvan jälkeen jää, jälleen kerran, harmittamaan Quintin kohtalo. Sotaveteraani, joka taisteli haihyökkäyksiä vastaan jo Tyynellämerellä, olisi ansainnut arvokkaamman lopun.