Yksin Marsissa (The Martian, 2015)

Ridley Scottin tieteiselokuviin liittyy aina suuria odotuksia: Alien – kahdeksas matkustaja (Alien, 1979) ja Blade Runner (1982) loivat lähtemättömän maineen. Viime vuonna valmistui Andy Weirin menestysromaaniin perustunut Yksin Marsissa (The Martian, 2015), jossa Scott sai merkittävää tukea Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintovirastolta NASAlta. Ilmeisesti Scott on jatkamassa, mikäli terveyttä riittää, tieteiselokuvan parissa, sillä valmisteilla on elokuva Alien: Covenant (2017), josta on tulossa jatko-osa muutama vuosi sitten ensi-iltansa saaneelle Prometheukselle (2012). 

Yksin Marsissa sijoittuu 2030-luvulle, jolloin NASA on toteuttamassa miehitettyä lentoa Marsiin. Ankara myrsky keskeyttää Ares-aluksen työskentelyn Punaisen planeetan pinnalla, mutta rannalle jää Mark Watney (Matt Damon), jonka oletettiin jo kuolleen. Elokuva on paitsi yksilön selviytymistarina myös yhteisöllisyyden riemujuhlaa, sillä lopulta Ares-palaa Marsin kiertoradalle ja onnistuu sieppaamaan yksin jääneen astronautin mukaansa. Yksin Marsissa on niin vahvasti avaruusmatkailua ja sen investointeja tukeva, että sitä voisi melkein pitää tilaustyönä. Ainakin NASA on nähnyt Scottin elokuvassa vahvaa synergiaa omille pyrkimyksilleen.

Nykyisten avaruuspoliittisten intriigien ohella Yksin Marsissa on kiinnostava siksi, että se edustaa vanhaa lajityyppiä. Yksin Marsissa on viimeaikaisen elokuvatuotannon puhdasverisin robinsonadi, jonka juuret ulottuvat Daniel Defoen romaaniin Robinson Crusoe (1719). Defoen teos oli selviytymistarina, jossa autiolle saarelle haaksirikkoutunut Robinson rakensi oman sivilisaationsa. Myös Scottin moderni robinsonadi on taistelua vihamielistä luontoa vastaan. Valistuskulttuurin perusajatus, Voltairen Candiden loppulasahdus puutarhan viljelemisestä, tulee mieleen kohtauksessa, jossa Watney onnistuu rakentamaan oman viljelmänsä Marsin pinnalle, tosin vähemmän ylevästi, omia – ja Ares-aluksen miehistön jälkeensä jättämiä – lannoitteita hyödyntämällä. Defoen romaanista poiketen Yksin Marsissa jättää Watneyn nimenomaan yksin, ilman Perjantaita, mutta viime kädessä pelastuksen tuo länsimainen teknologisoitunut sivilisaatio, jonka taiturmaisuuden ansiosta Punaisen planteetan Robinson Crusoe onnistutaan palauttamaan takaisin kotiin. Ridley Scottin tarina näyttää samanaikaisesti valistuskulttuurin juuret ja sen hedelmät, ja vaikka elokuva sijoittuu 2030-luvulle, se tuntuu kiertyvän kohti historiaa, länsimaisen kulttuurin syntymyyttiä.