Chinese Zodiac (十二生肖, 2012)

Havahduin järkyttävään puutteeseen elokuvatuntemuksessani. En tunne riittävästi Jackie Chanin elokuvia, paitsi tietysti katkelmina ja välähdyksinä. Muutama vuosi sitten katsoin Jackie Chanin ja Li Zhangin ohjaaman spektaakkelin 1911 (Xinhai geming, 2011), joka juhlisti Kiinan keisarivallan romahduksen satavuotista historiaa. 1911 oli Chanin sadas elokuva, mutta se ei oikeastaan edustanut sitä, mistä hän on tunnettu. Nyt pitäisi mennä alkulähteille. Tämä seikkailu saa vielä odottaa, mutta onneksi televisiosta tuli Chanin itsensä ohjaama ja käsikirjoittama Chinese Zodiac (2012). Vaikka elokuva on niin erilainen kuin 1911, molemmista huokuu se kulttiasema, joka Chanilla on ja joka särkee korkean ja matalan kulttuurin merkityksettömän raja-aidan.

Chinese Zodiac kuuluu niihin viime vuosien toimintaelokuviin, joissa käsitellään kulttuuriperintökysymyksiä ja suhdetta historiaan. Näinhän oikeastaan tehtiin jo Indiana Jones- ja Muumio-elokuvissa, mutta kiinalainen näkökulma antaa Chinese Zodiacille erityisen säväyksen. Taustana on toinen oopiumisota 1850-luvun lopulla, jolloin Britannian ja Ranskan joukot taistelivat Kiinan Qing-dynastiaa vastaan. Länsimaiden kolonialistisen politiikan seurauksena kiinalaisen eläinradan hahmoja esittävät kaksitoista pronssipäätä päätyivät Eurooppaan, ja  Chinese Zodiacissa kulttuuriperintöä palautetaan takaisin alkuperäiseen kotiinsa, tosin monenlaisten käänteiden kautta. Kiinnostava on myös ajatus siitä, että länsimaissa sukeutuva aktivistien vastustus vähitellen johtaa laittoman kulttuuriperintökaupan kriisiin. Kokonaisuutena Chinese Zodiac on vähintäänkin hämmentävä: rakenne on episodimainen, ja osa rönsyistä vie liioittelun surrealistiselle tasolle.

Chinese Zodiacissa Jackie Chan on paitsi ylivertainen tähti myös välittäjä länsimaisen ja kiinalaisen kulttuurin rajalla. Asetelma ei ole mustavalkoinen, eikä Chanin esittämä JC edusta mitään virallista tahoa vaan liikkuu laillisen ja laittoman sumeassa välimaastossa. Elokuva loppuu jonkinlaiseen instant-nostalgiaan, jossa katsojan odotetaan tuntevan jo kaipausta Chanin ennen pitkää päättyvää uraa kohtaan. Lopputekstien aikana katsojalle tarjotaan valikoima menneiden Jackie Chan -elokuvien tähtihetkiä.