Tunteiden tuho (Гибель сенсации, 1935)

Alexander Andrijevskin ohjaama tieteiselokuva Гибель сенсации (1935) nähtiin aikanaan tiettävästi vain Neuvostoliitossa, mutta sitä on sittemmin esitetty festivaaleilla ja kinemateekeissä muun muassa nimillä Der Untergang der Sensation, The Lost Sensation ja Loss of Sensation. Suomeksi sen voisi kääntää Tunteiden tuhoksi. Elokuva alkaa loisteliailla kuvilla meren rannasta, suurkaupungista, jossa valo taittuu aalloilta kohti kameraa. Viipyilevä alku saa hämmentävää sävyä, kun kaikkialla tuntuu istuvan vain joutilaita ihmisiä. Vasta myöhemmin katsoja ymmärtää, että he ovat työttömiä. Andrijevskin elokuva sijoittuu kuvitteelliseen englantia puhuvaan maahan, jossa eletään talouslaman jälkeistä aikaa ja kansa on työttömänä. Kuva tarkentuu vielä lisää: vaikka maata ei nimetä, siellä käytetään dollareita...

Internet Movie Databasessa on tieto, että Andrijevskin elokuva perustuisi tšekkiläisen Karel Čapekin näytelmään R.U.R. vuodelta 1920. Elokuvan katsomisen jälkeen on selvää, että tämä ei pidä paikkaansa. Andrijevski on varmaankin tuntenut Čapekin tekstin tai ainakin kuullut siitä, mihin viittaa se, että myös neuvostoelokuvan roboteilla on rinnassaan lyhenne R.U.R. Čapekin näytelmässä ensimmäinen R-kirjain viittaa Rossumiin, meribiologiin, kun taas Andrijevskin tulkinnassa hän on insinööri Jim Ribble, tai alkutekstien mukaan Jim Ripl. Tarinat ovat lopulta erilaisia, ja jos Čapekilla robotit ovat enemmänkin androideja, Andrijevskilla ne tuovat mieleen 1950-luvun yhdysvaltalaiset tieteiselokuvat. Tunteiden tuhossa vakavailmeisenä insinöörinä esiintyy Sergei Vetsheslov, joka saa näyttää lopulta koko rekisterinsä. Ribblen robotit reagoivat äänisignaaliin, ja koneihmisten ohjaaminen onnistuu luontevimmin saksofonia soittamalla.

Tunteiden tuho on neuvostoliittolainen projektio Yhdysvaltain tulevaisuudesta. Kapitalistit tutkivat alussa työläisten sietokykyä liukuhihnan ääressä ja hämmästelevät, ettei työläisten hermosto kestäkään sellaista rääkkiä kuin he olivat kuvitelleet. Tässä tilanteessa Ribblen keksintö tulee ratkaisuksi. Tosin, jos ymmärsin oikein, alun perin robotteja on tarkoitus hyödyntää siksi, että koneet eivät voi tehdä vallankumousta, ei niinkään siksi, että ne säästäisivät työvoimaa. Tunteiden tuho on teoksena erikoinen hybridi: alussa on loisteliaita kuvia ja Eisenstein-henkistä montaasia, mutta loppua kohden elokuva alkaa muistuttaa myöhempiä Hollywoodin halpiksia. Nykynäkökulmasta Tunteiden tuho sisältää melkein profeetallisia jaksoja, esimerkiksi tilanteessa, jossa eliitti kokoontuu miettimään robotiikan mahdollisuuksia. Esiin vilahtaa tulevaisuus, jossa autot kulkevat ilman kuljettajaa ja sotarobotit ovat arkipäivää.