Peloton seikkailija (Along Came Jones, 1945)

Stuart Heislerin vuonna 1945 ohjaama Peloton seikkailija (Along Came Jones) on kummallisuudessaan kiehtova lännenelokuva. Leikkaajana aloittanut Heisler oli siirtynyt ohjaajaksi 1930-luvulla ja toteuttanut muun muassa napakan dekkarin Lasiavain (The Glass Key, 1942). Toisen maailmansodan lopussa hän ohjasi hämmentävän propagandaelokuvan The Negro Soldier (1944). Pelottomalla seikkailijalla on kaksi muutakin tekijää, jotka on pakko mainita. Teos perustuu Nunnally Johnsonin käsikirjoitukseen, ja käsikirjoittaja tuodaan todella vahvasti esiin niin trailerissa kuin itse elokuvassakin. Johnson oli edellisenä vuonna käsikirjoittanut Fritz Langin film noirin Nainen ikkunassa (The Woman in the Window, 1944) ja avustanut Yhdysvaltoihin paennutta Jean Renoir'ta elokuvassa Etelän mies (The Southener, 1945). Toinen tärkeä tekijä on Gary Cooper, joka oli Pelottoman seikkailijan tähti. Hän oli myös elokuvan tuottaja, vaikka tuottajan ura ei enää tämän jälkeen jatkunutkaan.

Peloton seikkailija alkaa tavalla, joka saa pohtimaan nimenomaan Gary Cooperin intressiä käsikirjoitukseen. Alussa nähdään väkivaltainen postivaunujen ryöstö, mutta sen jälkeen elokuva muuttuu komediaksi. Melody Jones (Gary Cooper) ratsastelee etualalle yhdessä toverinsa George Furyn (Preston Sturgesin komedioista tuttu William Demarest) kanssa. Melody viheltelee tunnettua laulua, ja tunnelma on leppoisampi kuin missään 40-luvun westernissä. Tätä katsoessa tuntuu selvältä, että Cooper on halunnut tukea uraansa komedianäyttelijänä. Itse asiassa hän oli yrittänyt tuottajaksi jo aiemmin Sam Woodin ohjaamassa ja Nunnally Johnsonin käsikirjoittamassa komediassa Casanova järjestää kaiken (Casanova Brown, 1944), mutta tuottajuus jäi kreditoimatta. Cooper oli ehtinyt esiintyä paljonkin koomisissa rooleissa, ajatellaanpa vaikka Ernst Lubitschin elokuvaa Siniparran kahdeksas vaimo (Bluebeard's Eight Wife, 1938) tai Frank Capran populistisia komedioita.

Kuka lieneekään keksinyt nimen Peloton seikkailija elokuvan Suomen ensi-iltaan 1950? Joka tapauksessa se viittaa liiankin herooiseen westerniin, sillä Melody Jonesin hahmo on westernhistorian hyväntahtoisimpia. Postivaunujen ryöstäjän nimikirjaimet MJ synnyttävän vääriä luuloja, ja Melodya pidetään asetaiturina, kun samaan aikaan oikea roisto Monte Jarrad (Dan Duryea) lymyää piilossa. Erityisesti elokuvan alun kaupunkijakso on erinomaista westernkomediaa. Välillä tarina tuntuu hajoavan, mutta Cooperin hienovarainen koomisuus pitää kaiken koossa. Lopun kaksintaistelussa Melody jäisi ilman muuta Monte Jarradin jyrän alle, mutta onneksi toimelias Cherry (Loretta Young) ampuu rakastettunsa vihollisen ja saa omansa.