Mies joka ampui Liberty Valancen (The Man Who Shot Liberty Valance, 1962)

Nyt huomaan, että en ole koskaan kirjoittanut blogiini John Fordin lännenelokuvasta Mies joka ampui Liberty Valancen (The Man Who Shot Liberty Valance, 1962), vaikka se on tullut katsottua aina silloin tällöin. Nyt Yle Teema esitti sen sunnuntaisarjassaan. Kuuntelin 1980-luvulla paljon Gene Pitneyn levyjä, ja häneltähän löytyy samanniminen Burt Bacharchin ja Hal Davidin kappale, mutta kiinnekohtaa elokuvaan sillä ei ole. Fordin elokuva valmistui hankalassa tilanteessa, jossa Hollywoodin tuotantoyhtiöillä meni heikosti. Paljon on keskusteltu jopa elokuvan mustavalkoisuudesta: Ford itse perusteli asiaa esteettisillä syillä, mutta rahavaikeudetkin saattoivat vaikuttaa, sillä spektaakkelimaisia maisemia ei tässä westernissä voitu käyttää. Ja näyttävät maisemat ja mustavalkoisuus eivät ehkä olisi vuonna 1962 enää istuneet yhteen. Ford ohjasi vielä yhden lännenelokuvan, Cheyenne (Cheyenne Autumn, 1964), joka onkin visuaalisesti paluuta Fordin aiempaan tuotantoon.

Mies joka ampui Liberty Valancen tekee vaikutuksen (ainakin minuun) rakenteensa tähden: pidän ylipäätään asetelmasta, jossa liikutaan eri aikatasojen välillä. Tosin Fordin käsittelyssä tasoja on vain kaksi: alussa ja lopussa ollaan nykyhetkessä, jossa Ransom Stoddard (James Stewart) on kunnioitettu senaattori. Puolisonsa Hallien (Vera Miles) kanssa hän saapuu hautaamaan vanhaa ystävää, joka myöhemmin paljastuu Tom Doniphoniksi (John Wayne). Arkun äärellä on enää uskollinen ystävä Pompey (Woody Strode). Tämän jälkeen elokuva siirtyy 25 vuotta taaksepäin, maailmaan, jota Liberty Valance (Lee Marvin) terrorisoi, ja nuorena idästä tulleena asianajajana Ransom uskoo lain ja järjestyksen toteutumiseen. Vaikka Liberty Valance ja Tom Doniphon ovat vastakkain, he kuuluvat molemmat vanhan lännen sukupolveen. Heille vapaus on oikeutta oman aseen käyttöön ja kykyä puolustaa omia oikeksiaan. Fordin tarinassa kuvataan paljon poliittisia keskusteluja, ja tietysti lehdistön vapauskin saa oman osuutensa. Legendaarinen on lause ”Print the legend”, ja tätä lännen mytologisoitumista – ja väistämätöntä katoamista – elokuva elegisesti kuvaa.

Mies joka ampui Liberty Valancen on westernin historian puuttuva lenkki. John Waynen ura oli alkanut jo vuosikymmeniä aiemmin, ja Ford oli ollut sitä keskeisesti rakentamassa. Stewart oli tullut tunnetuksi Anthony Mannin loistavista lännenelokuvista. Mutta vasta nyt he esiintyivät yhdessä. Tarinan mukaan kuvauspaikalla oli usein piinaava tunnelma, sillä Fordilla oli tapana piikitellä näyttelijöitä. Usein nimenomaan Wayne oli Fordin sarkasmin kynsissä, vaikka lopulta Stewartkin sai osansa. Elokuva valmistui vuonna 1962, kaksi vuotta ennen italowesternin vallankumouksellista läpimurtoa. Juuri tämä elokuva oli Sergio Leonen tärkeä inspiraation lähde. Liberty Valancen joukot nähdään alussa pitkiin dustereihin pukeutuneena, ja siirtymää moderniin lännenelokuvaan korostavat myös sivuosanäyttelijät, Lee van Cleef ja Woody Strode.