Nopein ase voittaa (1956)

Muistan lukeneeni, että Glenn Ford oli todella tarkka sen suhteen, mihin produktioon lähti mukaan. On selvää, että tämän elokuvan kohdalla hän on tehnyt oikean ratkaisun. Ford on myös niin vakuuttava, että on vaikea kuvitella ketään toista samaan rooliin. Ohjaaja-käsikirjoittaja Russell Rousen Nopein ase voittaa (The Fastest Gun Alive, 1956) on erinomainen western, ja nähtävästi Ford on hoksannut tämän jo käsikirjoituksen luettuaan. Nykyään Russell Rouse (1913–1987) on jotakuinkin unohdettu nimi, mutta 50-luvun Hollywoodissa hänet tunnettiin lahjakkaana ja omaperäisenä tekijänä. Hän oli käsikirjoittanut Rudolph Matén ohjauksen Kuollut saapuessaan (D.O.A., 1950). Lisäksi hän oli ennen westerniään ohjannut itse neljä film noiria, Kaivon salaisuus (The Well, 1951), Varastettuja salaisuuksia (The Thief, 1952), Syntinen rakkaus (Wicked Woman, 1953) ja New York yöllä (New York Confidential, 1955).

Nopein ase voittaa odottaa vielä Suomessa televisioensi-iltaansa, vaikka se olisi täydellinen valinta lauantai-illan westerniksi. Maksukanavilla se on tosin pyörinyt TCM:n tarjonnassa. Parasta elokuvassa on sen André de Toth -henkinen ytimekkyys, jossa kliseisen tuntuisesta lähtökohdasta saadaan ammennettua yllättävän paljon uusia särmiä. Nopein ase voittaa alkaa kohtauksella, jossa Vinnie Harold (Broderick Crawford) jahtaa nopeakätistä ampujaa vain osoittaakseen oman taitonsa ja saa tyydytyksen täräyttäessään tämän katuun. Samaan aikaan katsojalle esitellään George Temple (Glenn Ford), joka harjoittelee salaa mutta elää siviilissä kauppiaana. Vähitellen George saa yhä neuroottisempa piirteitä, ja hänen voi vaikea kestää jatkuvaa puhetta aseista ja ampumisesta. Pakkomielteinen harjoittelu tuo osin mieleen huippu-urheilun, mutta samalla elokuva kommentoi, monien westernien tapaan, julkisuuden ahdistavuutta ja kontrolloimattomuutta.

Nopein ase voittaa huipentuu kaksintaisteluun, niin kuin westernin pitääkin. Mutta sitä ennen elokuva käy läpi uskomattoman rekisterin henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä suhtautumisia aseisiin ja erityisesti kaksintaistelun kulttuuriin. Voi olla, että toisissa olosuhteissa elokuvan olisi voinut katsoa campina, niin uskomattomia käänteitä tarinassa on, mutta Glenn Ford pystyy vakuuttavasti viemään roolin loppuun asti. Elokuvan loppuratkaisusta ei tässä yhteydessä voi paljastaa enempää, paitsi sen, että elokuvan alkuperäinen nimi kertoo paljon. Tämän tiiviin paketin jälkeen ei voi sanoa muuta kuin: nautinnollinen western. Nyt on hankittava muutama Russell Rousen elokuva katsottavaksi pika pikaa!