Korppikotkan kolme päivää (1975)

Sydney Pollackin trilleri Korppikotkan kolme päivää (Three Days of the Condor, 1975) perustui James Gradyn edellisenä vuonna julkaisemaan romaaniin. Sydney Pollackin vaihtelevalla uralla poliittisesti virittynyt jännityselokuva oli ajan hermolla, ja lopputuloksena oli ohjaajan parhaimmistoon kuuluva teos. Kiinnostava juonne on yhteistyö tuottaja Dino De Laurentiisin kanssa. Vuonna 1919 syntynyt De Laurentiis oli aloittanut tuottajana jo toisen maailmansodan aikana, ja 160 pitkää elokuvaa kattanut ura on kuin pienoiskuva alan muutoksesta. De Laurentiis tuotti 1950-luvulla pääasiassa Euroopassa, mutta ennen pitkää hän siirtyi kohti Yhdysvaltoja. Italialaismoguli oli luomassa Sidney Lumet'n elokuvaa Serpico – kadun tiikeri (Serpico, 1973), ja kun Korppikotkan kolme päivää osoittautui menestykseksi, De Laurentiis siirsi  vuonna 1976 studionsa North Carolinaan. De Laurentiis tunnetaan monista flopeista, mutta hän osasi haistaa myös menestyksen. Vuonna 1982 hän oli tuottamassa John Miliuksen Conan Barbaaria (Conan the Barbarian).

Korppikotkan kolme päivää asettaa keskiöön CIA:n palveluksessa työskentelevän Joe Turnerin (Robert Redford). Hän työskentelee Manhattanilla salaisessa tutkimuskeskuksessa, joka käyttää peitenimeä American Literary History Society. Tämä tosiseikka herättää humanistissa lievää innostuneisuutta. Ajankohtaiselta vakoilutrilleri tuntuu siinä mielessä, että jos tänä päivänä pohditaan sitä, miten big data mahdollistaa tarkkailun ulottamisen pieninmpiinkin yksityiskohtiin ja toisaalta johtopäätösten vetämisen laajoista, aiemmin tavoittamattomista ilmiöistä, Korppikotkan kolme päivää visioi jotakin samantapaista niistä lähtökohdista, jotka 1970-luvulla olivat käsillä. Turnerin tehtävänä on tutkia kirjallisuutta, romaaneja, novelleja ja aikakauslehtitekstejä, ja syöttää niiden yksityiskohtia tietokoneelle. Tehtävänä on tutkia, ovatko CIA:n suunnitelmat vuotaneet, ja samalla tarkoitus on kehittää vakoilumetodeja nojautumalla kirjailijoiden mielikuvitukseen. Tämä avangardistinen suunnitelma kokee kovia, kun  ”kirjallisuushistoriallisen seuran” henkilökunta yhtäkkiä löytyy tapettuna. Korppikotkan kolme päivää on kiinni ajassa – elettiinhän vuonna 1975 kylmän sodan keskellä. Vakoilu oli tapetilla muutoinkin. Seuraavana vuonna sai ensi-iltansa Alan J. Pakulan Kaikki presidentin miehet (All the President's Men, 1976), jota myös tähditti Robert Redford.

Kun Korppikotkan kolme päivää tuli ensi-iltaan, New York Timesin kriitikko kiinnitti huomiota päähenkilön epätavalliseen ulkonäköön: ”Turner (Robert Redford) is not your stereotypical Central Intelligence Agency operative, the short-haired, buttoned-down kind we've seen testifying live on television from time to time. Turner's hair is fashionably long. He wears blue jeans and shirts without ties and he rides to work on a motorcycle. He's an eccentric link in the C.I.A. chain of command.” Tätä epätavallisuutta Robert Redford ruumiillistaa erittäin hyvin, ja ehkäpä tämä poikkeavuus ilmenee myös siinä, että hän on lopulta viaton monimutkaisessa vakoilupelissä. Todellisia ammattilaisia ovat nimenomaan kriitikon mainitsemat short-haired, buttoned-down -tyyppiset vakoilueskpertit. Elokuvan hienoimman roolisuorituksen tekee kuitenkin Max von Sydow, jonka elsassilainen salamurhaaja Jourbert on kylmyydestään huolimatta koskettava. Ehkä juuri elsassilainen tausta kuvaa hänen kodittomuuttaan.