Joutsen (1956)

Charles Vidor (1900–1959) tunnetaan Varjojen talosta (Ladies in Retirement, 1941), Gildasta (1946) ja monesta muusta Hollywood-klassikosta, mutta hän oli erityisen kotonaan sofistikoitujen eurooppalaisten aiheiden parissa. Eikä ihme, sillä hän kuului niihin lukemattomiin emigrantteihin, jotka sujuvasti sulautuivat studiojärjestelmän ammattilaisiksi. Budapestissä nimellä Károly Vidor syntynyt tekijä ei siis ole sukua toiselle merkittävälle Hollywood-ohjaajalle King Vidorille, joka oli pesunkestävä teksasilainen. Charles Vidorin muutti Yhdysvaltoihin jo ennen kuin juutalaissyntyisten tekijöiden tilanne kävi tukalaksi. Ympyrä hänen kohdallaan sulkeutui siinä mielessä, että hän myös kuoli Euroopassa ollessaan tekemässä viimeiseksi jäänyttä, Franz Lisztin elämästä kertovaa elokuvaansa Rakkauden unelma (Song without End, 1960), jonka George Cukor saattoi loppuun. Vuonna 1956 valmistunut Joutsen (The Swan) edustaa Vidorin loppuvaiheen sofistikoitunutta linjaa. Se perustui unkarilaisen kirjailijan Ferenc Molnárin näytelmään (1914), joka oli filmattu kahdesti aiemmin, vuosina 1925 ja 1930.

Joutsen sijoittuu ensimmäistä maailmansotaa edeltävään aikaan, pieneen ruhtinaskuntaan, jonka prinsessa Alexandraa (Grace Kelly) ollaan naittamassa serkkupojalle, prinssi Albertille (Alec Guiness). Alexandraa hämmentää nuori kotiopettaja (Louis Jourdan), mutta lopulta kukin pysyy lestissään. Rojalismia oli ilmassa muutoinkin, sillä MGM toi tietoisesti elokuvan ensi-iltaan Grace Kellyn ja Monacon Rainierin hääpäivänä 18. huhtikuuta 1956. Joutsenta katsoessa jää miettimään kuninkuuden muistoa 1900-luvulla ja erityisesti sen elokuvallista käsittelyä. Vielä toisen maailmansodan jälkeisessä modernisaation maailmassakin romanttisia kuninkaallisten kuvauksia on tukuittain, William Wylerin Roman Holidaysta (1953) Disneyn Prinsessa Ruususeen (1959), Ernst Marischkan Sissi-elokuvista (1955–57) Willi Forstin viimeiseen ohjaukseen Wien – unelmieni kaupunki (Wien, du Stadt meiner Träume, 1957).