Géza von Bolváryn ohjaama ja Walter Reischin käsikirjoittama
Älä kysy miksi... (Das Lied ist aus, 1930) yllättää loppuratkaisullaan, mutta luovuudessa ja nokkeluudessa se ei yllä samalle tasolle kuin Bolváryn muut varhaiset äänielokuvat. Tarinan keskiössä on laulaja Tilla Morland (Liane Haid), joka alussa flirttailee useammankin herran kanssa ja laulaa yleisön pyynnöstä kappaleen ”Adieu mein kleiner Gardeoffizier”. Naapuripöydän nuorukainen (Willi Forst) poistuu epäkohteliaan tuntuisesti. Myöhemmin paljastuu, että mies on nimeltään Ulrich Weidenau. Tilla Morland lähettää etsimään röyhkeää nuorukaista, mutta mistään häntä ei tunnu löytyvän. Eipä aikaakaan, kun Tilla on palkkaamassa sihteeriä, ja joukossa on myös Ulrich. Asetelma tuo mieleen myöhemmät screwball-komediat, sillä tarinan ytimessä on
battle between the sexes. Toisaalta elokuvaa katsoessa jää pohtimaan sitä, kuinka pitkälle eurooppalaiset käsikirjoittajat oikeastaan toivat screwballin ainekset mukanaan. Walter Reischkin toimi sittemmin MGM:n käsikirjoitusosastolla vuodesta 1938 lähtien.
Älä kysy miksi... on moderni komedia, mutta lopulta se hämmentää. Tilla ja Ulrich ovat päivänselvästi rakastuneita, mutta Ulrich pitäytyy sihteerin roolissaan. Jos tätä vertaa myöhempään Willi Forstin tähdittämään komediaan
Rakkautta nuottien mukaan (Ich kenn' Dich nicht und liebe Dich, 1934), siinä operettisäveltäjä naamioituu palvelijaksi päästäkseen rakastettunsa lähelle. Nyt Ulrich on lähtökohtaisesti sosiaalisesti eri asemassa kuin rakastettunsa, ja tuntuu siltä, että tämä on viime kädessä este suhteen toteutumiselle. Tilla on moderni nainen, eikä sosiaalinen ero olisi este hänelle, mutta nimenomaan Ulrich pidättäytyy. Elokuvan loppu palaa alkuun ja antaa ymmärtää Tillan ihastumisen olleen vain yksi monista. Géza von Bolvàryn ja Walter Reischin yhteisissä elokuvissa tämä on selkeä poikkeus: elokuvan nimessäkin on aavistus melankoliaa,
Das Lies ist aus...
Elokuvan avauskappale
”Adieu mein kleiner Gardeoffizier” on Robert Stolzin sävellys Walter Reischin sanoihin. Musiikillinen intertekstuaalisuus häivähtää, kun välillä kuullaan Stolzin elokuvaan
Kaksi sydäntä valssin tahdissa (Zwei Herzen im Dreiviertel-Takt, 1930) säveltämä ”Frag' nicht warum”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti