Viime viikolla tuli painosta Menneen ja tulevan välillä. 1800-luvun kulttuurihistorian lukukirja. Kirjan otsikko viittaa Alfred de Musset’n Vuosisadan lapsen tunnustuksen lauseeseen: ”Meidän vuosisatamme erottaa menneen ja tulevan.” Takana oli Ranskan suuri vallankumous, edessä teollistuva yhteiskunta, jonka suuntaa saattoi vain uumoilla. Menneen ja tulevan välillä sisältää kymmenen näkökulmaa vuosisataan, jonka perillisiä olemme. Artikkelien teemat ulottuvat varhaisromantiikasta fin de sièclen tunnelmiin, suurkaupungin kaduilta lukulampun ääreen, junamatkalta aikakoneeseen. Kirjoittajat pohtivat muun muassa: Miten romantiikka ja huumori liittyivät toisiinsa? Mitä Lönnrot tarkoitti tiedolla ja Snellman sivistyksellä? Millaisen perinnön lordi Byronin kaltaiset dandyt jättivät jälkipolville? Miten merikarvialaisesta Matilda Roslin-Kalliolasta kasvoi kirjailija ja kreivi Mannerheimista yrittäjä? Millaisia olivat kirjailijan melankolia ja aikamatkailijan vauhdin hurma 1800-luvun lopulla?Kirjan ideana oli koota yhteen 1800-luvun tutkimusta, ja samalla tehdä teos, jota voisi käyttää kulttuurihistorian pääsykoekirjana vuonna 2011. Nyt, tätä kirjoittaessa, näyttää siltä, että kyse on myös viimeisestä pääsykoekirjasta, sillä Turun yliopiston hakukohteet ovat remontissa ja – ellei ihmeitä tapahdu – meidät sulautetaan isompaan kokonaisuuteen. Surullista, mutta ministeriön paine hakukohteiden vähentämiseen ajaa puun ja kuoren väliin. Ja siinä tohinassa sisällölliset asiat, opetus ja tutkimus, tuntuvat unohtuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti