Ranskalainen ohjaaja René Clair oli melkein yhtä vanha kuin elokuva itse: hän oli syntynyt Pariisissa 1898, ryhtyi ohjaajaksi mykkäkaudella, piipahti Englannissa ja Yhdysvalloissa ja palasi elämänsä lopulla uudelleen kotikonnuilleen. Viimeinen ohjaus valmistui modernismin keskellä 1966. Vuonna 1935 Clair sai Alexander Kordalta kutsun Lontooseen, ja tuloksena oli ohjaajan ensimmäinen englanninkielinen elokuva Kummitus muuttaa länteen (The Ghost Goes to West). Komedia alkaa karikatyyrinomaisella kuvalla 1600-luvun Skotlannista, jossa vanhan suvun nuorin vesa osoittautuu pelkuriksi ja pakenee kaksinkamppailua tynnyrin taakse. Rangaistus on kova: pelkuri saa jäädä kummittelemaan siihen asti, kunnes suvun kunnia on palautettu. Asetelma muistuttaa Oscar Wilden Canterville kummitusta, josta Jules Dassin teki elokuvaversion 40-luvulla. René Clairin ohjauksessa amerikkalaisen kulttuurin vaikutus on kuitenkin dramaattisempi: jenkit ostavat suvun linnan, purkavat sen osiin ja rahtaavat Yhdysvaltoihin. Uudessa maailmassa vanha kulttuuri muuttuu kitschiksi. Elokuvan hauskin jakso on kohtaus, jossa kamera pyyhkii vuoron perää Washingtonista Lontooseen ja takaisin. Kun Iso-Britannian parlamentti taivastelee sitä, miten vanhaa kulttuuria raiskataan, Yhdysvalloissa senaatti lietsoo muukalaisen pelkoa: toisin kuin 50-luvun scifi-elokuvissa, tässä alien onkin kummitus.
27. maaliskuuta 2011
Kummitus muuttaa länteen (1935)
Ranskalainen ohjaaja René Clair oli melkein yhtä vanha kuin elokuva itse: hän oli syntynyt Pariisissa 1898, ryhtyi ohjaajaksi mykkäkaudella, piipahti Englannissa ja Yhdysvalloissa ja palasi elämänsä lopulla uudelleen kotikonnuilleen. Viimeinen ohjaus valmistui modernismin keskellä 1966. Vuonna 1935 Clair sai Alexander Kordalta kutsun Lontooseen, ja tuloksena oli ohjaajan ensimmäinen englanninkielinen elokuva Kummitus muuttaa länteen (The Ghost Goes to West). Komedia alkaa karikatyyrinomaisella kuvalla 1600-luvun Skotlannista, jossa vanhan suvun nuorin vesa osoittautuu pelkuriksi ja pakenee kaksinkamppailua tynnyrin taakse. Rangaistus on kova: pelkuri saa jäädä kummittelemaan siihen asti, kunnes suvun kunnia on palautettu. Asetelma muistuttaa Oscar Wilden Canterville kummitusta, josta Jules Dassin teki elokuvaversion 40-luvulla. René Clairin ohjauksessa amerikkalaisen kulttuurin vaikutus on kuitenkin dramaattisempi: jenkit ostavat suvun linnan, purkavat sen osiin ja rahtaavat Yhdysvaltoihin. Uudessa maailmassa vanha kulttuuri muuttuu kitschiksi. Elokuvan hauskin jakso on kohtaus, jossa kamera pyyhkii vuoron perää Washingtonista Lontooseen ja takaisin. Kun Iso-Britannian parlamentti taivastelee sitä, miten vanhaa kulttuuria raiskataan, Yhdysvalloissa senaatti lietsoo muukalaisen pelkoa: toisin kuin 50-luvun scifi-elokuvissa, tässä alien onkin kummitus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti