Die Kathrin

Erich Wolfgang Korngold sävelsi kaikkiaan viisi oopperaa. Viime syksyn Korngold-innostuksessa hankin levytykset kaikista puuttuvista teoksista, ja onneksi BBC on tehnyt boksin myös säveltäjän viimeiseksi jääneestä kolminäytöksisestä oopperasta Die Kathrin. Kuuntelin sen nyt uudelleen kirjoitustöiden lomassa, ja täytyy sanoa, että parempaa romanttista musiikkia saa hakea. On hämmästyttävää, ettei tätä teosta ole nähty lavalla vuoden 1950 jälkeen. Die Kathrin on ollut ohjelmistossa vain kahdesti, kantaesityksessä Tukholmassa vuonna 1939 ja uudelleen Wienissä 1950, ja molemmilla kerroilla teos painui olosuhteiden pakosta unholaan. Ensimmäisellä kerralla kyse oli kiristyvästä maailmanpoliittisesta tilanteesta ja juutalaisvastaisesta ilmapiiristä, jälkimmäisellä kerralla taas Korngoldin myöhäisromanttinen tyyli koettiin epämuodikkaaksi. Nyt kun aikaa on vierähtänyt ja muodikkuuden oikut ovat haihtuneet historian tuuliin, olisi syytä nostaa tämä teos unholasta.

Die Kathrin -oopperan syntyhistoria on ristiriitainen ja kertoo paljon omasta ajastaan. Korngold aloitti teoksen työstämisen vuonna 1932 ja otti pohjaksi Heinrich Eduard Jacobin romaanin Die Magd von Aachen, joka oli ilmestynyt edellisenä vuonna. Tarinan keskiössä oli ensimmäisen maailmansodan aikainen rakkaustarina, jossa saksalainen palvelustyttö ja ranskalainen sotilas kohtaavat. Kun Korngoldin saksalainen kustantaja Schott sai synopsiksen, nousi tie pystyyn, sillä kansallissosialistien valtaannousun jälkeen ranskalais-saksalainen aihe oli pois suljettu. Hanke sai odottaa, kunnes Korngoldin puoliso Luzi ehdotti poliittisten teemojen kitkemistä: Aachenin työstä tuli sveitsitär ja sotilaasta opiskelija. Tapahtuma-aika siirrettiin ensimmäisestä maailmansodasta vuoteen 1930. Ooppera valmistui vuonna 1937 ja oli jo tulossa kantaesitykseen Wieniin elokuussa 1938. Maailmanpolitiikka ehti kuitenkin väliin. Warner kutsui Korngoldin Hollywoodiin tammikuussa 1938 säveltämään musiikin Robin Hoodin seikkailuihin. Kun Saksan joukot tulivat Itävaltaan vain vähän myöhemmin, Korngold jäi Hollywoodiin. Samalla juutalaisen säveltäjän teos poistettiin ohjelmistosta. Kuin ihmeen kaupalla partituuri säilyi ja toimitettiin Ruotsiin, jossa Die Kathrin sai ensi-iltansa lokakuussa 1939. Tukholmassa oli muuten aiemminkin esitetty Korngoldia, sillä Armas Järnefelt johti pienoisoopperat Polykrateen sormus ja Violanta jo syksyllä 1918!

Ruotsissa teos sai laimean vastaanoton, ja kun Korngold itse sai toisen maailmansodan jälkeen teoksen esitykseen Wienissä, aika oli ajanut romanttisen musiikin ohi. Vielä elämänsä lopulla Korngold haaveili oopperasta, mutta Grillparzerin goottilaiseen kertomukseen pohjautunut Das Kloster bei Sendomir jäi syntymättä.

Nyt kun oopperaa Die Kathrin kuuntelee, sen täyteläinen orkesterointi ja melodinen kekseliäisyys vakuuttavat. Pelkän levytyksen perusteella on vaikea kuvitella, miltä operettimainen rakkaustarina on näyttämöllä vaikuttanut. Mutta musiikki on koskettavaa, esimerkiksi ensimmäisen näytöksen viimeinen kohtaus ”Mein Mann hat mich vermieden”, puhumattakaan kauniista kirjelaulusta, joka muistuttaa Mariettan laulua Kuolleessa kaupungissa. Oma kiinnostavuutensa on siinäkin, että Die Kathrin on aikalaisteos, jonka alussa mennään intoa puhkuen elokuviin.

Yli 60 vuotta on vierähtänyt ilman, että tätä teosta on tuotu estraadille. Jos se joskus vihdoin toteutuu, voisi olla kiinnostavaa sijoittaa teos historiassa taaksepäin, ensimmäisen maailmansodan aikaan, kuten Korngold oli alunperin ajatellutkin.