John Cassavetesin Aviomiehet (Husbands, 1970) alkaa valokuvilla, neljän kaveruksen pullistelulla. Seuraavassa kohtauksessa yksi joukosta on kuollut, ja Harry (Ben Gazzara), Archie (Peter Falk) ja Gus (John Cassavetes) kokoontuvat hautajaisiin. Aviomiehet kuvaa ystävien surutyötä, pyrkimystä löytää sitä yhteyttä, joka on pitänyt heidät koossa vuosikaudet. Samalla elokuvasta kasvaa musertava kuva mieheydestä, jopa siinä määrin, että sitä on paikoitellen vaikea katsoa. Harry, Archie ja Gus yrittävät löytää nuoruutensa, pelaavat koripalloa, ryyppäävät, lähtevät Lontooseen. Elokuva on karmaiseva kuva maskuliinisuudesta mutta samalla se on koskettava, sillä viime kädessä Harry, Archie ja Gus jäävät vieraiksi toisilleen. Erityisen yksinäinen on Harry, joka jää Lontooseen, kun Archie ja Gus palaavat perheidensä luokse. Viimeisissä kuvissa Gus saapuu kotitalolleen ja itkevä tytär juoksee vastaan.Norjalainen Anja Breien ohjasi vuonna 1975 samasta teemasta hauskan toisinnon Aviovaimoja (Hustruer), joka liikkui elokuvakerhoissa vielä 80-luvulla.
1 kommentti:
Kiitos referaatista. Tää kuulostaa kiinnostavalta. Aviomiehet oli näköjään kirjastossa merkinnällä "hankinnassa" ja laitoinkin heti nimen varausjonoon sijalle 3.
Lähetä kommentti