6. helmikuuta 2010

Kohtalon kello (1948)

John Farrow'n ohjaama Kohtalon kello (The Big Clock, 1948) kuuluu niihin elokuviin, jotka ovat täysin aiheettomasti unohtuneet historian syövereihin. Suomen televisiossa elokuva on nähty vain kerran vuonna 1965! Nyt Farrow'n loistava jännäri on saatavissa Yhdysvalloissa dvd:nä, tosin vain aluekoodilla 1, ja Saksassa se ilmestyi hiljattain nimellä Spiel mit dem Tode koodilla 2. Kenneth Fearingin romaaniin perustuva tarina sijoittuu Earl Janothin (Charles Laughton) johtamaan lehtitaloon, jossa Crimeways-rikoslehteä toimittaa George Stroud (Ray Milland). Janoth on armoton johtaja, joka sitoo alaisensa tinkimättömästi palvelukseensa, ja Stroud on joutunut viisi vuotta lykkäämään häämatkaansa. Kärsivällisen vaimon, Georgetten, roolissa nähdään ohjaajan puoliso Maureen O'Sullivan. Janothin johtajuutta tukee pyrkimys tehokkaaseen ajankäyttöön. Sitä symboloi jättiläismäinen kello, joka näyttää ajankulun kaikkialla maailmassa ja joka antaa ajan yhtiön sisäisille kelloille. Draama käynnistyy, kun Stroud yrittää jälleen kerran lähteä häämatkalle, mutta epäonnistuu tavattuaan mystisen Paulinen (Rita Johnson), jolla on suhde Janothiin. Ilta päättyy veritekoon, jonka jäljet johtavat Stroudiin. Janoth komentaa lopulta Stroudin itsensä murhaa tutkimaan, ja elokuva saa yllättävän paljon irti hedelmällisestä asetelmasta.

En tässä paljasta murhaajaa, mutta elokuvan teemaattista painotusta korostaa, että murha-ase on pieni aurinkokello. Veriteon aiheuttamasta tunnekuohusta lähtee liikkeelle vyyhti, joka lopulta saa ”isonkin kellon” takkuilemaan. Kohtalon kellossa on erinomaisia sivurooleja, Gildasta tuttu Charles Macready on Janothin lähin apuri, Steve Hagen. Omaperäisenä taiteilijana Louise Pattersonina puolestaan näyttelee Charles Laughtonin puoliso Elsa Lanchester.

Ei kommentteja: