Tri Outolempi (1964)

Harvalla elokuvalla on näin pitkä nimi: Tri Outolempi, eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb, 1964). Stanley Kubrickin uralla Tri Outolempi oli käänneköhta. Spartacuksen (1960) ja Lolitan (1962) jälkeen hän palasi Kunnian polkujen (1957) yhteiskuntakriittisyyteen ja pääsi myös tyylillisesti omilleen. Läpeensä satiirinen elokuva rakentaa hyytävän kuvan kylmän sodan maailmasta, jossa yhden ihmisen, kenraali Jack D. Ripperin (Sterling Hayden) patologinen kommunistiviha sytyttää ydinsodan. Loistavan kolmoisroolin tekevä Peter Sellers on parhaimmillaan viimeisessä karikatyyrissään, tohtori Outolemmessä, jonka käsi vaistomaisesti kohoaa natsitervehdykseen. Tohtori Outolemmelle ydinsota ei ole katastrofi: se on valikoitumisen prosessi, joka synnyttää uuden yhteiskunnan. Kubrickin elokuva tuntuu kommentoivan 1960-luvun alun keskustelua tulevaisuudesta. Kylmän sodan retoriikka esitti kehityksen väistämättömänä: kauhun tasapainolle ei ollut vaihtoehtoa. Tri Outolemmessä vilahtaa kuitenkin ajatus siitä, että tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja että ihmiset viime kädessä tekevät oman tulevaisuutensa. Siksi jokaisella inhimillisellä teolla on merkitystä.