Kaksi W. C. Fields -elokuvaa

Kahtena sunnuntaina on nähty koomikko W. C. Fieldsin elokuvia. Muistelen aiemmin nähneeni lyhytelokuvien lisäksi vain pitkät elokuvat Sehän käy kuin leikiten (It's a Gift, 1934) ja Veijari Villissä Lännessä (My Little Chickadee, 1940). Nyt Field-kokemus karttuu koomikon parhaina pidetyillä farsseilla Taaloja ja tuuria (The Bank Dick, 1940, ohj. Edward F. Cline) ja Pulmia kerrakseen (Never Give a Sucker an Even Break, 1941, ohj. Edward F. Cline). YLE Teeman näytämät elokuvat ovat aivan Fieldsin uran loppuvaiheesta: lähes koko elokuvauransa hän oli tehnyt Paramountille, mutta viimeiset, herkullisimmat komediansa hän toteutti Universalin studioilla ja sai ilmeisesti yhä enemmän sananvaltaa myös käsikirjoituksiin. Sekä Taaloja ja tuuria että Pulmia kerrakseen sivuavat kumpikin elokuvantekemistä: edellisessä Fields päätyy sattumalta Hollywood-draaman ohjaajaksi, jälkimmäisessä hän on lennokas käsikirjoittaja, jonka mielikuvitusta koko elokuva kuvittaa. Nyt nähtyjen näytteiden perusteella tuntuu siltä, että Fieldsin huumori säilytti teränsä vuonna 1934 voimaan astuneesta sensuurisäännöstöstä huolimatta. Monen koomikon uskalias huumoori laimeni hetkessä, mutta Fieldsin omintakeinen ote pitää. Alkoholisoitunut hahmo suhtautuu väkivaltaisesti lapsiin, pilkkaa poliisia ja ironisoi porvarillisen elämän sääntöjä.