25. tammikuuta 2008

Naisen parhaat vuodet (1974)

Aikaa on vierähtänyt edellisestä Cassavetes-elokuvasta. Boksissa on vielä jäljellä Kiinalaisen kiristäjän murha, joka on ohjaaja-käsikirjoittajan parhaimpia. Mutta nyt katsomamme Naisen parhaat vuodet (1974) on niin ikään ehdotonta huippua, eikä voi kuin hämmästellä, miten Cassavetesin tuotanto on voinut niin täydellisesti televisiokanavilta unohtua. Cassavetes oli ohjaajana samaa sukupolvea kuin Martin Scorsese, mutta monin tavoin epäonnekkaampi. Hän poltti öljylamppuaan molemmista päistä ja kuoli maksakirroosiin 59-vuotiaana vuonna 1989.

Naisen parhaat vuodet on harhaanjohtavasti suomennettu. Alkuperäisnimi A Woman under the Influence antaa paremman kuvan siitä, mitä elokuvassa oikeastaan tavoitellaan. Kaikesta konkreettisuudestaan ja jatkuvasta puheensorinastaan huolimatta kyse on abstraktista elokuvasta, joka kuvaa naisen asemaa, niin perheessä, avioliittossa kuin laajemminkin. Cassavetes itse totesi: "I'm very concerned about the depiction of women on the screen. It's related to their being either high- or low-class concubines, and the only question is when or where they will go to bed, and with whom or how many. There's nothing to do with the dreams of women, or of woman as the dream, nothing to do with the quirky part of her, the wonder of her."

Pääosassa on pariskunta Mabel (Gena Rowlands) ja Nick Longhetti (Peter Falk), jonka suhdetta reilusti yli kaksituntinen ihmissuhde-elokuva käsittelee. Mabel on monien "vaikutteiden" ja "vaikutusten" alaisena. Hänellä ei elokuvassa ole omia ihmissuhteita, ei harrastuksia eikä työtä: hän taistelee roolien ja odotusten paineessa, pyrkimyksessään olla hyvä äiti ja puoliso. Yhtä lailla Nick toteuttaa rooleja: hänen on vaikea ymmärtää Mabelin henkisiä ongelmia, tasapainottomuutta, ja hän tuntuu toteuttavan vakiintuneita maskuliinisuuden malleja niin isänä, työtoverina kuin aviomiehenäkin.

Mabelin rooli on tehty mittatilauksena Gena Rowlandsille, joka näyttää koko rekisterinsä, pienet nyanssit, suurieleiset deklamaatiot, maanisen sisäänpäinkääntyneisyyden, puheliaan sosiaalisuuden. Rooli on vaikea: Mabel hymyilee, mutta oikeastaan hän ei koskaan näytä aidosti onnelliselta. Cassavetes totesi: "I don't know anyone who has had such a terrible time that she doesn't smile ever, that she doesn't have time to love, open her eyes, think about the details of life. Something [wonderful] happens all the time, even at the height of tragedy. I wanted to show that too."

Kaikesta traagisuudestaan huolimatta elokuvassa on jotakin vapauttavaa. Ehkä juuri elokuvan lopussa on vihje Mabelin ja Nickin mahdollisuuksista. Heidän on vaikea puhua ja ratkoa ongelmiaan, mutta kun ihmissuhteista puhuminen päättyy ja yhteiset ilta-askareet alkavat, kaikki tuntuu onnellisemmalta.

3 kommenttia:

Etappenschwein kirjoitti...

Cassavetes on jostain syystä jäänyt hieman katveeseen. Syyttä. Tämä tässä esittelemäsi sekä "Husbands" olivat aikoinaan äärimmäisen vapauttavia katsomiskokemuksia, "elokuvaa voi tehdä myös tällä tavalla!" Puhumatta nyt lainkaan tuosta Kiinalaisen kiristäjän murhasta, jonka myös mainitset. Kiinnostava detalji muuten oli jossain nähdä Sopranos-sarjan näyttelijöiden vastailevan kaiken maailman kysymyksiin; näistä yksi oli muotoa "mielestäsi paras mafiaelokuva" tms., vastaukset olivat Kummisetä Ykköstä tai jotain Scorsesea muistaakseni enimmäkseen, ainoastaan Michael Imperioli vastasi "The Killing of a Chinese Bookie".

juha saari kirjoitti...

Löysin tämän Cassavetesjutun vasta nyt 2012. Lähetän siitä ilosta juttuni blogistani (hume09.blogit.fi)tähän.

CASSAVETESIN KATOAVA NÄYTTÄMÖ

1

A Woman Under the Influence on John Cassavetesin (1929-1989) elokuva vuodelta 1974. Suomessa se on tällä hetkellä suuren yleisön nähtävissä dvd-julkaisuna. Elokuvan suomalainen nimi on typerä, jonkinlaista ironiaa Täydellisten naisten tyyliin tavoitteleva Naisen parhaat vuodet. Mutta ironia ei tähän elokuvaan sovi, koska ironian kohde puuttuu. Jos uskoo käsikirjoittaja-ohjaaja Cassavetesia itseään, ironian voisi jotenkin ymmärtää, koska sen kohteeksi voisi ajatella aviomiehen. Cassavetesin mukaan elokuva nimittäin käsittelee "naista, jota mies hallitsee täydellisesti." (Ks. Filmihullu 1/08: Keskipisteessä näyttelijä ja tunne.) Itse en tuota kommenttia kuitenkaan täysin allekirjoita, sillä siitä saa liian yksipuolisen käsityksen siitä patologisesta dynamiikasta, jota itse elokuva niin vakuuttavasti ja todesti kuvaa.

Gena Rowlandsin esittämä psyykkisesti epäväkaa Mabel ei ole hallittavissa, ja jos Peter Falkin esittämä aviomies sitä yrittääkin, yritys kumpuaa enemmänkin lähiomaisen ahdistuksesta ja hädästä kuin hallitsemisen tarpeesta. Mies ei hallitse edes itseään ja hänen voi nähdä elävän tahattomassa kaksoissidoksessa aviopuolisoonsa. Tästä ei ironiaa irtoa. Mielestäni aviomies yrittää enemmänkin suojella liikaa kuin hallita naista ja syyllistyy siksi kontrolloimaan Mabelin käytöstä ja sosiaalisia tilanteita. Mies on myös ristiriitainen. Hän järjestää yliaktiivisuudessaan tilanteita, joita ei voi eikä osaa hallita.

Elokuva itsessään siis todistaa meille toista tapaa nähdä kuin miten ohjaaja sitä avaa.

2

Vaikka A Woman Under the Influence ei ehkä ole täydellinen elokuva (jakso, josta Rowlands on kokonaan pois,ei mielstäni ihan toimi, elokuva hieman lässähtää), se parhaimmillaan on olennaisinta elokuvaa: ilmeitä, eleitä, asentoja, huutoja, tapoja ja reaktioita, joita katsoja välittömästi todistaa, yhdistää ja ymmärtää. Käsikirjoitus myös etenee tarkasti kipeän ja impulsiivisen prosessin ehdoilla; odottaa aikaa ja rytmiä, joka pakottaa ihmisen pois kivusta tai sitten ajaa häntä yhä enemmän sitä kohti. Tämä elokuva käy sosiaalisen ja psyykkisen summaamisen pulssilla. Siinä ihmiset - ei vain nainen -elävät psykososiaalisten vaikutusten alaisena, ja tämän kaiken Cassavetes tekee niin vakuuttavasti todeksi, ettei ole enää merkitystä sillä, seuraammeko fiktiota vai dokumenttia. Välimatka nähdyn, esitetyn, koetun ja ymmärretyn välillä tuntuu katoavan; tunnistamme kaiken tämän, koska olemme samanlaisia ihmisiä: elokuvan tekijä, näyttelijät, henkilöhahmot ja me, siis katsojat. Nähdäkseni vain elokuvataide rytmisellä herkkyydellään, nopeudellaan ja lähietäisyyden mahdollisuudella inhimillisiin eleisiin voi kuvata ihmisen tilanteita ja reaktioita näin välittömällä voimalla. Vain elokuva voi tällä tavoin kadottaa näyttämönsä.

3

A Woman Under the Influence näyttää rakkaudesta sen käytännöllisen puolen: rakkauden avulla siedetään ja pidetään koossa jotain pelottavan hajoavaa. Siksi se on kaikkein epävarminta mutta samalla myös tosinta ja joskus täydellisintä mitä on. Ja tämän kaiken lopputekstien alla kulkeva kohtaus näyttää kauniilla ja vaikuttavalla tavalla; rakkauden epävarmaa tunnetta on enää vaikea kuvata sitä konkreettisemmin.

Hannu Salmi kirjoitti...

Kiitos hienosta tekstistä!