Likainen, kaukainen menneisyys

Ensimmäinen opetusviikko, kahdeksan tuntia luentoja ja neljä tuntia seminaaria, on takana. Aikaa ei ole riittänyt blogiin, joten tämäkin teksti syntyy päiviä myöhemmin... Perjantaina ja lauantaina 7.-8. syyskuuta Suomen elokuvatutkimuksen seura järjesti seminaarin Between Science and Myth: The Past in Contemporary Cinema elokuvateatteri Orionissa Helsingissä. Päävieraana oli Andrew Higson, joka luennossaan määritteli eroa modernia ja esimodernia maailmaa kuvaavien elokuvien välille. Aika ennen 1800-lukua on nykyelokuvassa "distant, dirty and dangerous". Tähän on helppo yhtyä. Valtaelokuvien, varsinkin viime vuosien spektaakkelien kuva keskiajasta ja uuden ajan alusta on raadollinen, ruumiillinen, sinertävän synkkä. Mutta eikö tähän sisälly paradoksi? Samaan aikaan kun kaukaista menneisyyttä käsittelevät elokuvat työntävät katsojaa kauemmas, ne rakentavat koko teknologisen koneistonsa voimalla sensorisia elämyksiä saadakseen katsojan tuntemaan itsensä osalliseksi historiasta. Ehkä tässä onkin niiden strategia: ne sekä työntävät pois että vetävät luokseen, kuvaavat yhtäaikaisesti samuutta ja toiseutta. Oikeastaan seminaarin kaikissa esitelmissä etsitiin käsitteellisiä erotteluja, joilla menneisyyden elokuvallisiin representaatioihin pääsisi käsiksi. Erittäin mukavat ja ajatuksia herättävät kaksi päivää! Toivottavasi SETS järjestää lisää seminaareja...