SOFT-EU:n aamupäiväsessio alkaa klo 9. Ensimmäisenä vieraana on kirjallisuustieteilijä Pavel Janoušek Tšekin tiedeakatemiasta. Hän luennoi Karel Čapekista, ennen kaikkea R.U.R.-näytelmästä, joka toi robotti-sanan kansainväliseen käyttöön. Etmologisena taustana on tšekin kielen työtä tarkoittava sana, ja "robotit" olivat sukua Mary Shelleyn Frankensteinin keinoihmisille. Alkuperäisessä näytelmässä robotit eivät kuitenkaan olleet koneita, vaikka ne myöhemmin onkin esitetty "kovan teknologian" tuotteina. Mielenkiintoinen näytelmä sivuaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suuria teemoja, ihmisen eläimellisyyttä, työelämän mekanisointia, vallankumouksen pelkoa.Toinen kutsuttu esitelmä on Vincent Dujardinin puheenvuoro Euroopan yhdentymisen historiasta. Belgialaisessa Louvain-la-Neuven yliopistossa on juuri valmistunut tutkimushanke, jossa on ruodittu integraatiohistorian taustoja 1950-luvulta 1970-luvulle. Esitys on kiinnostava, mutta moni kysymys jää arkarruttamaan mieltä: miten integraatiokehitys suhteutuu kylmään sotaan, miksi kysymys eurooppalaisuudesta, EEC:stä ja Euroopan Unionista sekoittuvat, leimasiko Rooman sopimuksen syntymä 50 vuotta sitten eurooppalaisuudeksi vain länsieurooppalaisuuden - tai oikeastaan vieläkin ahtaammin vain sopimuksen allekirjoittajat - miten vanhan Keski-Euroopan kansakunnat suhtautuivat kehitykseen, kun esimerkiksi tšekeistä, slovakeista ja unkarilaistä yritettiin tehdä itäeurooppalaisia saaman aikaan, kun heidät sulkeistettiin länsieurooppalaisuuden (ja eurooppalaisuuden) ulkopuolelle?
Iltapäivällä avautuu hetkeksi mahdollisuus turismiin, kun teemme ohjatun kiertueen Prahan linnaan. Pyhän Vituksen katedraali löytyy ahtaalta paikalta linnan tuntumasta, tai oikeastaan sen sisältä. Alkunsa se sai 1340-luvulla, mutta rakennustöitä goottilaisesa katedraalissa tehtiin vuosisatojen ajan. Pääsemme restauroinnin johtajan opastuksella käymään parvella ja kiertämään koko kirkon ympäri. Ahtaitten kivipaasien välissä puikkelehtiessa olo on kuin Quasimodolla Hugon romaanissa. Katolisten ja protestanttien kamppailu jätti jälkensä jopa yläkerran näkymättömiin patsaisiin, joita häpäistiin tietoisesti. Olivatkohan asialla ruotsalaiset joukot, jotka tunkeutuivat Prahaan 30-vuotisen sodan aikana?
Kun lähdemme katedraalista, sade alkaa ropista. Hotellilta meillä pitäisi olla bussikuljetus Hejniceen, Liberecen lähelle, vuoristojen tuntumaan, ja siellä seminaarimme pitäisi jatkua. Vettä sataa yhä rankemmin. Kun auto kaartuu kapealle vuoristotielle, tuuheat lehtipuut peittävät auringon, böömiläinen metsä pimenee ja hetken tuntuu siltä kuin olisi saapunut Ridley Scottin Gladiaattorin avauskohtaukseen, hyisen germaanisen metsän keskelle. Auto kurvaa pieneen kylään, jossa ei tunnu liikkuvan ristinsielua. Sade piiskaa, kun astumme taivasalle. Asuntomme on aivan Hejnicen pyhiinvaelluskirkon kupeessa, rakennuksessa, joka näyttää luostarilta. "Centrum Internationale Redintegrationis Spiritualis". Olo tuntuu ahdistavalta, mutta sisällä on valoisaa ja lämmintä. Täälläkin huoneita ja käytäviä riittää, mutta me olemme ainoat asukit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti