Olemme oikeastaan koko kesän ja alkusyksyn katsoneet aina silloin tällöin Hardy ja Laurel -elokuvia. Villiinnyin ja hankin play.com:sta melkein koko sarjan Universalin julkaisuja. Mukana on harvinaisuuksia, muun muassa äänielokuvan varhaisvaiheessa tehtyjä monikielisiä versioita. Ehdoton suosikkini on Laurel and Hardy Murder Case, josta tehtiin espanjankielinen toisinto Noche de duendes (1930). Espanjankielinen teos on tosin pituudeltaan kaksinkertainen, koska alkuperäiseen yksikelaiseen filmiin on ympätty toinen tarina.Ohukainen ja Paksukainen toivat komediaan (ainakin) kaksi käsitettä, tit for tat ja slow burn. Molemmat toimivat loistavasti lyhytelokuvissa, mutta pitkien elokuvien kohdalla heikonlaisesti, koska draaman kulketus estää komedian vaatimaa tarinan pysäyttämistä. Lyhytelokuvissa parivaljakko saattaa käyttää 20 minuuttia riisuutumiseen makuuvaunun ylähyllyllä, mutta tällaisiin äärimmäisyyksiin ei pitkissä elokuvissa mennä vaikka aikaa olisi... Voi olla, että olen väärässä. Lorvista loordiksi (A Chump at Oxford, 1940) valmistui toisen maailmansodan aikana, ja Englanti on siinä melkein 1800-lukulaisen koskematon arkadia. Aiemmasta katsomiskerrasta mieleen jäi labyrinttikohtauksen lisäksi se, miten luontevasti Stan muuttuu aristokraatiksi. Mutta tämä hämmästyttävä sekaannus - ja valkeneminen - on lopultakin vain lyhyt episodi itse elokuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti