Suomalaisen elokuvan festivaalilla

Suomalaisen elokuvan festivaalilla juhlittiin eilen suomalaisen näytelmäelokuvan 100-vuotista taivalta. Ensimmäinen näytelmäelokuva Salaviinanpolttajat valmistui vuonna 1907. Aihe tuntuu jälkeenpäin kotoisen tyypilliseltä ja supisuomalaiselta, mutta aikanaan se oli myös poliittinen teos. Elokuva käsitteli viinankeittoa samaan aikaan, kun senaatti yritti toteuttaa kieltolakia. Poliittisen ulottuvuuden toi myös se, että aihe löytyi kaikille katsojille avoimen ideakilpailun tuloksena. Kun keväällä 1907 äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui ja suomalainen demokratia syntyi, elokuvantekijätkin päättivät kuunnella kansan ääntä. Salaviinanpolttajista ei ole valitettavasti säilynyt ruutuakaan, ja muutoinkin koko autonomian ajan näytelmäelokuva on tuhoutunut muutamia Sylvin (1911-13) katkelmia lukuun ottamatta.

Festivaalin juhlaesityksessä nähtiin Ahon ja Soldanin vuonna 1934 Sylvi-aineiston pohjalta toteuttama lyhytelokuva. Se on hybriditeos siinä mielessä, että väliteksteissä on tavoiteltu alkuperäisen Minna Canth -filmatisoinnin henkeä mutta toisaalta ohjaajat ovat laittaneet mukaan myös omia kommenttejaan, joilla yleisön huomio kohdistetaan lapsenkengissään olevan kotimaisen elokuvan kömmähdyksiin. Sylvihän kuvattiin pääasiassa hotelli Fennian "katolla" Helsingissä, ja olosuhteet vaihtelivat dramaattisesti: auringonvalon suunta vaihtui ja lavasteita piti siirtää, välillä navakka tuuli heilutteli verhoja ja vaatteita, toisinaan taas hotellin savupiipusta pöllähti pilviä keskelle näyttämöä. On selvää, että Ahon ja Soldanin elokuvassa käytetty aineisto on työkopiomateriaalia, eikä epäonnistuneita otoksia tietenkään nähty vuonna 1913 ensi-iltansa saaneessa alkuperäisteoksessa.

Joka tapauksessa säilynyt aineisto kertoo paitsi vuoden 1913 elokuvaestetiikasta myös kuvausolosuhteista. Oli hienoa istua Thalia 1:n ensimmäisessä rivissä ja nähdä kuva mahdollisimman suurena. Lähikuvia elokuvassa ei juuri ole, mutta kun tarkkaan katsoo, näkee näyttelijätyössä (Aili Rosvall, Teuvo Puro, Teppo Raikas) myös nyansseja. Esitystä säesti Janne Kuusinen haitarillaan, ja toteutus oli loistava!

Juhlanäytöksessä nähtiin myös kaksi esimerkkiä varhaisesta suomalaisesta äänielokuvasta. Rafu Ramstedtin esitys "Kesä-ilta" oli toteutettu levyäänimenetelmällä. Pohjana oli Ramstedtin tammikuussa 1929 levyttämä laulu, ja gramofonilevy vain synkronoitiin yhteen kuvan kanssa. Seuraavaksi nähtiin säilynyt katkelma Sano se suomeksi -elokuvan materiaalista. Ture Ara lauloi "Tuoll' on mun kultani" Tapio Ilomäen säestämänä. Valoäänimenetelmällä tehty katkelma antoi erinomaisen kuvan siitä, miten teknisesti laadukasta Lahyn-filmin työ oli.

100-vuotisnäytöksen kruununa oli vastikään restauroitu kopio Teuvo Puron melodraamasta Vaihdokas (1927). Elokuvassa oli historian siipien havinaa siinä mielessä, että juuri Puro oli ollut tekemässä ensimmäistä elokuvaa vuonna 1907. Vaihdokas jäi hänen viimeiseksi ohjauksekseen. Elokuvan käsikirjoituksesta ja lavastuksesta huolehti Carl Fager, joka oli myös ollut mukana niin Salaviinanpolttajissa kuin Sylvissäkin. Tanssikohtauksessa nuori löytölapsi Oras (Ilmari Unho) joutuu sosiaalisten paineiden uhriksi samaan tapaan kuin Sylvi (Aili Rosvall) Sylvissä.

Erikoista Vaihdokkaassa on miljöö. Se on harvoja kotimaisia mykkäelokuvia, jotka on kuvattu modernin Suomen ytimessä, Kuusankosken paperitehdasympäristössä. Fiktiivinen Ruuhkakoski kertoo Suomen muuttumisesta, ja muutoksessa ovat selvästi myös sosiaaliset suhteet. Vaihdokkaan voi tulkita päätepisteeksi sille mykkäelokuvamelodraamalle, joka oli 1910-luvulta lähtien kuvannut mahdottomuutta ylittää säätyrajoja. Vaihdokkaan henkilöt eivät halvaannu, sokeudu tai heitä henkeään aviottoman lapsen löytyessä: he ylittävät rajan. Viimeisessä kohtauksessa syntyy suomalaisen elokuvan ensimmäinen uusperhe, kun pääjohtaja Lumiala (Sven Relander) hyväksyy vaimonsa aviottoman lapsen perheen osaksi.

Vaihdokas ei varmaankaan ole Puron parhaita ohjauksia - siinä on outoja käänteitä, ehkä kronologian epätarkkuuksiakin - mutta kiinnostava teos se on. Janne Kuusisen säestys oli jälleen kaunista.

Juhlanäytöksen jälkeen ilta jatkui vielä Kaj ja Jussi Chydeniuksen konsertilla ravintola Killassa, mutta se onkin jo toinen juttu.