21. huhtikuuta 2007

Arkipäivän runoutta

Maitotölkeissä on ollut runokamppanja. Ainakaan minua Tommy Tabermannin, Elina Karjalaisen ja A. W. Yrjänän maaseutuidyllit eivät ole kohottaneet uudenlaiseen arkipäivään. Ajatus on silti kaunis. Mutta - eikö runous voisi olla muutakin kuin tilattuja tekstejä. Runous voisi kummuta itse pakkauksista. Silloin se olisi kiinni arjessa, runollinen tarttumapinta. Olen ihmetellyt, minne runollinen sanonta on kadonnut purkeista itsestään. Vielä jokin aika sitten tölkkiä avatessaan sai lukea tekstin: "Käännä siivekkeet kokonaan taakse!" Nyt sanaa "siivekkeet" ei enää tahdo löytää, ainakaan maitotölkeistä. Joskus jogurttia ostaessa onnistaa. Miksei koko pakkaus voisi olla runoutta? Minä ainakin haluaisin aamulla herättyäni kääntää siivekkeet taakse ja lähteä lentoon!

3 kommenttia:

juha saari kirjoitti...

Tässäpä Hannu muinoin 2007Täydellisyyden mittakaavoihini kirjoittamani runo jossa yritän määritellä runouden ytimen, eli matkan tyhjään ohi perustelemattoman mielikuvituksen (kuten Pasolini sanoo Salostaan: "Tämä elokuva ei anna minkäänlaista mahdollisuutta perustelemattomalle mielikuvitukselle."):

Kuvailu vailla
runoutta
saa unohtamaan
alun

sillä
runous on
mielikuvituksen
palauttamista
alkuperäänsä:

olosuhteiden
pakottamaan
äärimmäisyyden
aistiin.

Hannu Salmi kirjoitti...

Kiitos Juha!

juha saari kirjoitti...

Minulle runo on parhaimmillaan eräänlaista mykistettyä täälläoloa... Äärimmilleen tiivistettyä filosofiaa ja parhaimmillaan se soi kun keskeinen käsite mykistyy itseensä. Tässä se sana on 'runo'. Tämän kirjoitin tänään:




Maailmaan
ei voi
tulla
kylään.

Mutta
runo
on jo
meissä.