Kotikustantamomme Faros on julkaisemassa ensimmäisen suomalaisen romaanin, Fredrika Wilhelmina Carstensin Muratin, joka ilmestyi alunperin ruotsiksi vuonna 1840. Teksti on hieno, Jane Austenin hengessä kirjoitettu kirjeromaani, josta ei tunteita ja herkkyyttä puutu. Teos on historiallisesti kiinnostava, tarkkanäköinen, toisinaan ironinenkin kuvaus tukholmalaisista seurapiireistä. Muratti kommentoi myös 1800-luvun sukupuolijärjestelmää. Erityisen vaikuttava on kirjan loppu - tarkoitan "yllätyksellisen" lopun sijasta julman isän sokeutta tytärtään kohtaan.Muratti tarjoaa lähtökohtia myös aikakauden tapakulttuuriin. Viime lukukerralla huomio kiinnittyi kahvin juontiin, johon viitataan kymmeniä kertoja. Päähenkilön, Matildan, ystävä Rosa rakastaa kahvia: "Uskaltauduin hänen kättään suudellen johdattamaan hänet sohvani mukavimmalle istumapaikalle, asetin jakkaran hänen jalkojensa alle, jotta hän istuisi mahdollisimman mukavasti, ja tarjosin sitten hänelle ja Rosalle lempijuomaamme, ihanasti höyryävää kahvia." (s. 73) Romaanissa juodaan "ihmeellistä kahvia" (s. 114) ja tarjoillaan "virkistäviä kahvihetkiä" (s. 157). Juhlapäivinä kahvinkin tarjoaminen oli poikkeuksellista. Matilda kirjoittaa: "Nimi- ja syntymäpäivinä kahvi tarjotaan aina tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti, ja kuivan kahvileivän tilalla tarjotaan suurempia, pehmeämpiä leivonnaisia, joista tunnistaa juhlapäivän." (s. 183)
Tärkein kahvittelun piirre on sen selkeä sukupuolisuus. Kun miehet juovat väkeviä ja vetäytyvät omiin seurapiireihinsä, naiset tarttuvat kahvikuppiin: "Rouvasväki keskusteli jo vilkkaasti, sillä kahvi, tuo mainio kahvi, avaa kielensalvat hiljaisimmaltakin naiselta yhtä varmasti kuin viini miesseurueessa. Niinpä puutarhasta kuului juttelua, rupattelua ja keskustelua sillä aikaa kun vanhemmat herrat vaeltelivat kierroksillaan pitkin puutarhakäytäviä." (s. 188)
1 kommentti:
Etsiskelin tässä juuri kahviin liittyviä blogitekstejä, ja oli hauskaa löytää niitä blogistasi ainakin kaksi kappaletta. Tässä niitä lukiessa tuli mieleen, että TY:n kulttuurihistoriassa on valmistunut myös kahvinjuontia tutkiva väitöskirjakin, Helena Lindsténin ”Olkaa hyvä ja ottakaa. Pankaa sekaan ja kastakaa". Kahvinjuonti suomalaisten maaseutukotien arjessa ja juhlassa 1920-luvulta 1960-luvun lopulle (2017). Muistan, että tutkimuksen aihe herätti jossain Facebookin historian ryhmässä innokasta keskustelua. Kahvi ei jätä ketään kylmäksi!
Lähetä kommentti