Tulilinjalla (In the Line of Fire, 1993)

Wolfgang Petersenin ohjaama trilleri Tulilinjalla (In the Line of Fire, 1993) kuuluu niihin elokuviin, joista olen televisiossa nähnyt vain katkelmia mutta jota en ole aiemmin alusta loppuun katsonut. Elokuvassa liikutaan presidentillisessä kehyksessä, kun päähenkilö Frank Horrigan (Clint Eastwood) on vuosien saatossa ollut takaamassa presidenttien turvallisuutta John F. Kennedystä lähtien. Ehkä tämä traumaattinen historia onkin elokuvan kiinnostavimpia piirteitä: Kennedyn puolesta Horrigan ei uhrautunut, mutta nyt hän saa mahdollisuuden kehollaan suojella maan johtajaa... Erikoista kyllä, Hollywoodissa saksalaistaustaiset ohjaajat Wolfgang Petersen ja Roland Emmerich ovat tehneet uuden kotimaansa patrioottisimpia toimintaelokuvia. Petersen ohjasi vuonna 1997 toimintaelokuvan Air Force One, jossa Yhdysvaltain presidentti ei edes tarvitse turvamiehiä vaan itse ratkoo vaikeimmat pulmat.

Trillerin ytimenä on kissa ja hiiri -leikki, kun Horriganin vastapeluriksi osoittautuu Mitch Leary (John Malkovich). Tämän jälkeen näkökulma muuttuu ja katsoja voi seurata tapahtumia molempien kannalta. Leary, tai Booth niin kuin hänet myös tunnetaan, saa entistä enemmän painoarvoa tarinassa, vaikkakin hänen psykologiaansa on lopulta vaikea ymmärtää. Hän esiintyy Yhdysvaltain salaisen palvelun jonkinlaisena uhrina, joka on päätynyt olosuhteiden pakosta salamurhaajaksi, ja nyt janoaa kostoa. Ainakin oma kiinnostukseni lopahti, mitä pidemmälle tarina kulki. Ehkä elokuva olisi saanut voimaa vahvemmasta motivoinnista. Toisaalta presidenttien salamurhiin kiinnittyvä aihe on kiinnostava osa Yhdysvaltain poliittista historiaa, ja tätä salamurhatraditiota Tulilinjalla tietoisesti käsittelee.