Christopher Nolanin käsikirjoittama ja ohjaama Dunkirk (2017) on ehdottomasti 2000-luvun kiinnostavimpia sotaelokuvia. En oikeastaan ymmärrä, miten se on jäänyt katsomatta tähän asti. Elokuva kuvaa toisen maailmansodan tunnettua tilannetta, Dunkerquen evakuointia touko-kesäkuun vaihteessa 1940. Ranska oli ajautumassa saksalaisten käsiin, ja romahdus oli lähellä. Saksalaiset marssivat Pariisiin 14. kesäkuuta. Dunkirk alkaa Dunkerquen kaduilta. Tommy (Fionn Whitehead) pakenee saksalaisia ja onnistuu pääsemään rannalle, jossa brittiläiset sotilaat epätoivoisena odottavat evakuointia. Tommyn mukaan lyöttäytyy Gibson (Aneurin Barnard), joka on ranskalainen mutta tekeytyy britiksi päästäkseen pois luhistuvasta kaupungista. Tommy on elokuvan ensimmäinen ja viimeinen henkilöhahmo, vaikkei Dunkirk olekaan erityisen yksilökeskeinen. Mutta elokuva on yksilöiden, aikalaisten tasalla. Minua viehättää erityisesti se tapa, jolla Nolan näyttää menneisyyden tilanteen avoimena, niin kuin se aikanaan olikin: aikalaisilla ei ollut käsitystä siitä, mihin kaikki oikeastaan kehittyy.
Dunkirk etenee maalla, merellä ja ilmassa. Eri tarinalinjat synnyttävät uskottavan kuvan samanaikaisuudesta. Vaikuttavia ovat lentäjien kamppailut evakuoinnin turvaamiseksi, ja viimeistä lentäjää Dunkirk seuraa elokuvan viime hetkille asti. Loppuosa on vapauttava siinä mielessä, että erilliset tarinalinjat lomittuvat ennen pitkää yhteen. Viimeinen lentäjäkin liitää äänettömästi lähemmäs Dunkerquen hiekkarantaa, kunnes hän veivaa pyörät alas ja tekee hätälaskun, vain joutuakseen sotavangiksi, kuten elokuvan lopussa ilmenee.
Dunkirk päättyy sotilaiden paluuseen, jolloin myös epävarmuus vallitsee. Pidettäisiinkö heitä enemmän luopioina kuin sotasankareina? Dunkirk tavoittaa kesän 1940 ilmapiirin. Saksa oli etenemässä, ja uhan kokemus sai valtaa Britanniassa yhä kouriintuntuvammin. Sotilaiden evakuointi ei näyttäydy vain luovuttamisena vaan taistelun jatkumisena tilanteessa, jossa kamppailun seuraavaa rintamaa oli vaikea arvioida. Se voisi olla myös Kanaalin pohjoisrannalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti